Taas on se aika vuodesta, kun melkeinpä jokaisesta blogista voi lukea menneen vuoden yhteenvetoja ja alkavan vuoden suunnitelmia ja tavoitteita. Täältä ei sellaisia edelleenkään löydy, sillä en tykkää ollenkaan asettaa mitään tavoitteita harrastuksissa varsinkaan kilpailujen suhteen. Treenataan asioita ja mennään kisaamaan sitten kun koira on valmis. Niitä tuloksia tulee, jos tulee, siihen mitään tavoitteita tarvita.
Aksan suhteen kuitenkin hieman häiritsee, kun minkäänlaisia suunnitelmia ei voi edes parin kuukauden päähän tehdä, kun Ellan säkäluokasta ei varmuutta ole. Maksina sitä nykyään pidän, mutta mitenkään se ei toiminnassani näy, kun kuitenkin kovasti toivon sen olevan sittenkin medi. Välillä makseihin joutuminen ahdistaa ihan hirveästi (syitä ei tarvinne luetella), mutta ajoittain saan potkittua itseni uskomaan, että ehkäpä me sielläkin selvitään, ehkäpä se ei sittenkään niin kamalaa olisi. Tai vaikka olisikin, niin eipä se asia valittamalla parane. Epävarmuus säkäluokasta on kuitenkin ikävää, joten selvyyshän siihen pitäisi saada mahdollisimman pian. Tarkoittanee mittausretkeä jonnekin etelään juoksujen loputtua, kun lähiseudulla ei tietenkään mitään kisoja ole pitkään aikaan.
Kun tuossa aksassa ei hommat ole mennyt ihan niin kuin ajattelin, tekisi nyt sitten mieli tokokokeeseen lähteä, mutta eipä niitäkään oikein tarjolla tällä suunnalla ole. Höh. Se on muuten toko sellainen laji, että siinä niistä tavoitteista voisi olla hyötyäkin, tulisi ehkä paremmin suunniteltua sen koiran koulutusta. Osittain kauhulla olen lukenut, kun Ellan ikäisten koirien vuoden tavoitteena on tva, mutta samalla olen hieman kateellinen. Ihailen sitä huolellista pohjatyötä ja suunnitelmallisuutta, jolla koiraa aletaan kouluttaa ihan pennusta alkaen kohti tokon ylintä luokkaa. Lienee turha mainita, että Ellan koulutus ei kovin suunnitelmallista ole ollut, eikä ole vieläkään, tavoitteellisuudesta nyt puhumattakaan. Saatan opettaa sille voi:n ja evl:n juttuja, mutta kokonaisuutta en suuremmin ajattele. Treenien suunnittelua olen sentään yrittänyt opetella, ettei tarvi sitten kentällä ihmetellä, että mitäs me tällä kertaa tehdään. Tavoitehan tavallaan sekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti