Tokotreeniä

Tokoiltiin tänään Ellan kanssa hiljaisella kävelytiellä. Oli semmoset treenit, että pariin kertaan mietin, pitäisikö itkeä vai nauraa. Aika huvittava tuo elukka on, ei sen kanssa treenaaminen ainakaan tylsäksi käy.

Tunnarilla aloitettiin, heti kymmenen metrin lähetyksellä. Ella syöksyi kapuloille niin, että yksi lensi metrin verran eteenpäin, sitten etsi oman ja palautti sen. Kokeilin parin toiston verran, josko rauhoittuisi toistojen myötä, mutta samalla tavalla syöksyi joka kerta, hyvin kuitenkin oman aina etsi. Kerran taisi väärää kapulaa maistaa. Lyhensin matkan pariin metriin ja saatiin syöksyily loppumaan. Sitten taas vähitellen pidensin matkaa, noin seitsemässä metrissä alkoi syöksyily uudestaan.Vähän huonolla otteella Ella kapulaa kantaa, ja pari kertaa tiputtikin, mutta muuta moitittavaa tuossa liikkeessä ei syöksyilyn lisäksi ole. Jotenkin kun saisi Ellalle kerrottua, että ole vaan reipas ja innokas, mutta jarruta vähän aikaisemmin.

Tunnarin jälkeen jatkettiin ihan tavallisella noudolla puukapulalla, sille syöksyttiin vielä reippaammin. Ensimmäisellä toistolla Ella meinasi lähteä kapulan kanssa rallailemaan. Toisella yrityksellä se painui kapulan kanssa lumipenkkaan paskalle. Kolmannella toistolla se lähti kapulan kanssa jäniksen jälkiä haistelemaan. Saatiin sentään lopuksi pari ihan asiallista suoritusta.

Jäävät kertaalleen kokonaisina liikkeinä läpi, hienot. Luoksetuloa tehtiin enemmänkin, ensin pysähdykseen saakka. En oikein vieläkään tiedä, miten nopeasti koiran odotetaan kokeessa pysähtyvän, mutta varsin tyytyväinen olin Ellan stoppeihin, ainakin ne on parantunu kovasti. Muutaman kerran jatkoin liikettä eteenpäin ja kutsuin Ellaa pysähdyksen jälkeen, ravilla tai hitaalla laukalla tuli, palkkasin ennen sivulletuloa. Tosi hämmentyneen oloinen Ella oli, ei ollenkaan tuntunut tietävän, mitä kuuluisi tehdä. Pitää miettiä, millä tuon liikkeen nyt ketjuttaisi toimivasti kasaan.

Eilen oltiin Ellan kanssa aksakisoja katsomassa, ja pakko todeta, että aika kakara tuo koira vielä on. Tai teini. Jotenkin asia oikein korostuu tollasissa tilanteissa, missä on paljon muita koiria, ihmisiä ja muuta jännää. Toisaalta on hirmu hauska, kun se on niin pentumainen vielä, mutta välillä toivoisi vähän rennompaa ja rauhallisempaa käytöstä. Tosi kivasti Ella kuitenkin keskittyi, kun pikkuisen tokojuttuja treenattiin, tosin todennäköisesti tilanteesta johtuvaa piip-piip-piippausta kuului aika paljon. Radanrakennuksen aikana käytiin lämmittelyesteillä vähän pyörimässä, se oli Ellan mielestä ihan parasta.

Ellaa mitatailtiinkin eilen ihan oikealla mitalla. Kaksi mittaajaa saivat molemmat tulokseksi yli 43 cm. Eipä tuo varsinaisesti yllättänyt, eikä epävirallisilla mittauksilla pitäisi mitään merkitystä olla, mutta motivaatio opettaa Ellalle agilityyn liittyviä juttuja katosi täysin. Ihan sama, osaako se niitä typeriä keppejä tai kontakteja tai pysyykö se lähdössä. En nimittäin ole ollenkaan varma, kannattaako jatkaa aksaamista, jos Ella joutuu makseihin. Helpoimmalta tuntuisi luovuttaa ihan suosiolla koko harrastuksen suhteen, mutta tuskin sellaiseen pystyn. Jotenkin järjetöntä, miten paska fiilis voi yhdestä pienestä asiasta tulla.