Taas aksaa

Alunperin tänään oli tarkoituksena möllitokoilla, mutta suunnattiinkin sitten aksakoulutukseen, kun siihen tuli tilaisuus, eikä tuo tokoilu niin hyvin suju, että mölleilemään viitsisi lähteä. Makkosen Soilin koulutuksessa siis oltiin, teemana retro-ohjaus (ei siis ollenkaan typerää kikkailua, jee!) ja rata näytti suunnilleen tältä:



Tuossa alussa ei ollut ongelmaa, seiskalle asti päästiin oikein sujuvasti. Siitä Ella paineli sitten aalle ekalla yrityksellä. Ongelma korjaantui ihan vaan ohjaamalla sitä koiraa. Jotain puolivalssin tapaista peruuttelua siihen olisi vonut tehdä, mutta koska en osaa peruuttaa ja Ella tulee syliin, kävin ihan vaan tekemässä vekin ennen seiskaa. Ekalla yrityksellä Ella ei ysiputkea hakenut, mutta kun sen kerran oli löytänyt, pystyi sen seiskahypyn kohdalta sinne lähettämään. Senpä seurauksena seuraava vaikeus oli heti putken jälkeen. Mulla oli vähän liikaa aikaa odotella Ellaa putkesta, enkä millään tajunnut, että siinä ei ihan oikeasti ole mikään kiire. Jotenkin onnistuin useammankin kerran huitomaan Ellan vitoshypylle putken jälkeen, mutta ohjausta rauhoittamalla 9-13 onnistui oikein hyvin.

Toisella kierroksella jatkettiin 13:lta. En ollut rataantutustumisessa tajunnut tuota aan alla olevaa putkea, mutta sinnehän Ella meni kerta toisensa jälkeen, kun olin 14:n takana valssaamassa ja vastaanottamassa. Lopulta tuo onnistui niin, että kävin hakemassa Ellan putkelta ja ohjasin 14:n oikealta puolelta, takaaleikkaus 15:llä, se sujui hyvin kuten myös takaaleikkaus 17:llä. Aan kontaktilta Ella poistui kerran luvatta mun liikkeen mukaan kun valssasin siinä, muuten pysyi hyvin, myös persjätössä. Ja jonkun kerran muistin käydä palkkaamassakin kontaktille. 20:n jälkeen Ella olisi kovin halunnut kiertää mersunmerkkiä takaisinpäin kääntymisen sijasta, mutta onnistui sekin, kun väänsin valssia ajoissa. Putkeen sain Ellan ongelmitta, takaaleikkasin siinä, mutta jäin sitten sen verran jälkeen, että vikalle hypylle Ella ei erityisen sujuvasti irronnut, meni kuitenkin. Loppuun otettiin rataa vielä kokonaisena, muutama kohta siellä pariin kertaan hajosi, mutta ihan ehjää pätkääkin saatiin tehtyä.

Hauskaa oli taas. Hirveästi mitään uutta ja ihmeellistä ei tullut, mutta oli varsin kiva huomata, että mulla alkaa ajoittain olla jonkinlaista käsitystä siitä, miten Ellaa kannattaa ohjata. Siis että suunnittelemani ohjauskuviot toimii, kunhan teen niin kuin olen ajatellut. Ääntä pitäis Ellan kanssa käyttää enemmän ja ohjaamiseen keskittyä ihan joka hetki, muuten Ella menee minne haluaa. Kuulemma Ella sinkoilustaan huolimatta näyttää kuuntelevan mua ja se kääntyykin kivasti, kunhan sitä kääntää. Lähdöistä Soili kyseli, että onkohan meillä ongelmaa niitten kanssa, kun Ella ei ole mitenkään erityisen rauhallinen odotellessaan. Tilanne on kuitenkin mulla itselläni tiedossa, enkä ainakaan toistaiseksi näe mitään syytä muuttaa mitään niitten kanssa.

Ennen treenien alkua tehtiin keppejä, palkka kujan päässä valmiina. Mun oli aivan pakko testata, mitä tapahtuu, jos laitan kujan kiinni, ainoastaan eka väli vähän auki. Tulos: Ella kykenee kiinni olevan kujan pujottelemaan (melomalla..), mutta virhetiheys on suuri, tulee lopussa tosi herkästi kesken pois. Kukaan ei varmaan ylläty, jos totean, että en kyllä kykene näkemään, mistä ongelma johtuu. Kai se on myönnettävä, että oon jollain tasolla luovuttanut keppien kanssa, minkä seurauksena voin ilman suurempaa tuskaa heittää koko touhun ihan pelleilyksi, kun nyt kerran ollaan jo pilattu koko homma.

Ai niin, Aku tuli eilen kotiin, ehti sitä olla jo ikäväkin. Kovasti olivat koirat onnellisia toistensa näkemisestä, ei tarvitse miettiä, tykkäävätkö toisistaan paljon vai tosi paljon. Mua Aku ei eilen Ellan nähtyään tuntunut huomaavan ollenkaan, tänään se on sentään vähän kiinnostuneempi ollut munkin seurasta. Lenkeillä se on ihan jopa liikkunut eteenpäin, eikä ole ollenkaan näyttänyt masentuneelta laamalta. Muutenkin se tuntuu hurjasti iloisemmalta, taisi tehdä maisemanvaihdos hyvää :)