Aloitettiin paikkamakuulla, ihan ajan kanssa hain Ellalle oikean mielentilan hommaan. Semmoisen hieman surkean ilmeen sille sain, luulen sen olevan aika hyvä merkki. Hirmu nätisti makasi, tyynenä katseli lähinnä mua, vaikka tiellä kulki koira ja lintuja oli joka puolella. 2 x 1,5 min tehtiin. Seuraavaksi pitäisi keksiä keino saada Ella oikeaan vireeseen myös koetilanteessa.
Ennen noutoa hullutin ipanaa vähän, ihan niin kuin se ei muuten hommasta innostuisi. Odotti lähtölupaa kiltisti, mutta kapulan saatuaan oli lähdössä rallailemaan, ärjäisin sen luokseni. Parissa seuraavassakin toistossa oli parantamisen varaa, vaikkei kakara omille teilleen edes yrittänyt lähteä. Seuraavaksi se sitten lopetti noutamisen. Ensin ei meinannut lähteä, tuijotteli vaan lintuja, lähdettyään jäi kapulan luokse haistelemaan maata. Otettiin muutama toisto lyhyemmällä matkalla, jotta lähti noutamaan, ravilla kuitenkin palautti. Sitten ihan vähän riehutin ja otettiin normaalilla matkalla, palautti kyllä mulle, äristen ja holtittomasti loikkien. Vähän rauhoittelin elukkaa ja sitten saatiin yksi oikein mallikas suoritus, ei tehty enempää. Voin kertoa, että ei oo mitenkään turhan helppoa, mutta kai tuo ihan opetettavissa on.
Liikkeestä maahanmenoja tehtiin muutama, ihan vain testatakseni liikkeen toimivuuden märällä ruohikolla, ei ongelmia. Seuraamiseen haettiin oikeaa virettä, paikka näyttää korjaantuvan paljon jo sillä, että Ellalle saa oikean asenteen hommaan. Teki muutamia hirmu hyviä, intensiivisiä pätkiä häiriöstä välittämättä.
Koiria kulki kentän ohi jatkuvasti ja mun olisi tehnyt mieli ottaa Ella hihnaan, mutten kuitenkaan ottanut. Totesin, että kyllä aivan varmasti pystyn yhden Ellan pitämään lapasessa, jos niin päätän. Kun eipä tuon elukan hallittavuus taida parantua pätkääkään sillä, etten edes yritä pitää sitä hanskassa. Harrastaessa en voi myöskään pidemmän päälle vältellä tilanteita, joissa koiran pitää olla vapaana muitten koirien läsnäollessa. Kaiken lisäksi huomasin taas, että Ella toimii ihan pirun hyvin, kun otan sellaisen "v*ttu p*rkele, yhtään mitään pelleilyjä en kattele ollenkaan"-asenteen hommaan. Ella vaan yrittää enemmän ja parantaa tekemistään (varsinkin seuraamisessa), kun alan käskyttää tiukemmin ja kiellän pienestäkin häröilystä. Että sitten vaan ruvetaan pitämään hirveetä natsimeininkiä treeneissä, niin koira pelittää? Vielä kun saisi yhdistettyä siihen hallitusti kunnon palkkauksen. Ja sitten onkin ainoana ongelmana se, että ihan en tiedä, mistä tuollaista asennetta jatkuvasti saan revittyä...
Tajusinpa tuossa jokin aika sitten, että mulla ei ole kyllä hajuakaan, mitä tokon suhteen oon tekemässä. Aika hauskaa. Ongelmanahan on, etten uskalla tuota koiraa paikkamakuun takia mihinkään kokeeseen ilmoittaa, ja kun ei ole mitään aikarajaa, mihin mennessä tiettyjen asioiden pitäisi olla kunnossa, niin treenaaminen on jokseenkin epämääräistä. Lisäksi tuntuu, että meillä on kaikki liikkeet ihan hajalla, mutta kun yritin miettiä asioita, missä olisi nyt eniten treenattavaa, keksin vain muutaman:
- paikkamakuun varmuus, erityisesti häiriössä (ja pitäis varmaan joskus ottaa treeneissä niin, että tulee ne alun odottelut ja säätämiset, erityisesti luoksepäästävyys, siihen mukaan)
- seuraamisen paikka
- seisomaan jääminen (nopeus, suoruus)
- hyppääminen ja seisomassa pysyminen
- vireen ylläpito kokeessa, miten virettä voi nostaa liikkeitten välillä
Mitenkään mihinkään liittymättöminä pakko laittaa tää, kun hirmu moni koiraihminen on nyt valittanut, että koikkereita ei erota toisistaan, kun kaikki on ihan saman näköisiä. Aloitetaan nyt lähisukulaisista: Ella ja Ellan äiti. Jos noista ei vielä eroa nähnyt, niin voi verrata tuota Ellaa tähän tai vaikkapa tähän. Ihan samaltahan ne kaikki näyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti