Tokoa

Soittelin päivällä eläinlääkärille Akun eilisiltaisesta kummallisuudesta, mutta enpä paljoa viisaammaksi tullut. Se voi olla tai olla olematta oire jostain, suoraan ei ell sitä osannut mihinkään liittää. Ainoa selvä veikkaus oli hyvin lievä epileptinen kohtaus. Seurataan tilannetta, jos alkaa tulla enemmänkin, niin sitten pitää tutkia. Kovin huolestuneelta ell ei vaikuttanut, kun Aku muuten on ihan normaali ollut. Tosin tänä iltana se ei kyllä ollut lainkaan normaali. Se pölli Ellan lelun ja leikki vetoleikkiä sekä mun että Ellan kanssa. Siis Aku taisteli patukasta ja vieläpä jahtasi sitä. Siis Aku leikki mun kanssa lelulla. Ihan käsittämätöntä. Aika huonohan se noissa leikeissä on, mutta ei kerrota sitä sille, kun se kerrankin yrittää. Vitsit, voiskohan siitä vielä saada lelupalkattavan elukan?

Ellan kanssa käin alkuillasta treenaamassa lähikentällä. Hiekkakentälle olisin halunnut, mutta kun pesiskentällä oli pesäpalloilijoita ja Sinkkolan vieressä pikkulapsia, niin pakko oli tyytyä ruohokenttään, missä Ellalla kuluu ikuisuus namien etsimiseen.

Tehtiin noutoa ensin. Ekalla palutus ravilla, pudotti kapulan mun taakse sivulle tullessaan. Toisella tuli kapula perille asti, mutta taas ravilla. Oli aika ponnettoman oloinen. Välissä leikittiin, sitten saatiin palautus laukalla, mutta taas tuli sivulle ilman kapulaa. Tuon jälkeen pari onnistunutta toistoa.

Seuraavaksi paikkamakuu. Puoli minuuttia, palkka, kaksi minuuttia. Vähän katseli ohikulkijoita ja muutaman kerran nuoleskeli huuliaan, ei muuta mainitsemista. Mitään tarkempaa tulkintaa en tuosta makuusta nyt rupea tekemään, pitää vielä ajatuksia ton opetuksen suhteen selventää. Mun oli vaan pakko nyt saada todistettua itselleni, että todellisuudessa Ella kyllä pystyy makaamaan paikallaan yli kymmenen sekuntia...

Seuraamisessa edisti taas. Se kuitenkin pysy käännöksissä ja pysähdyksissä mukana tosi hyvin, joten en tiiä kuvittelenko edistämisen todellista pahemmaksi. Saatiin vähän hyppimistäkin touhuun mukaan. Kiva, että on innoissaan, mutta voisi kyllä pitää kaikki neljä tassua maassa. Vire oli siis kohdallaan, mutta teknisessä suorituksessa riittää hiottavaa.

Loppuun piti tehdä jääviä ihan vaan muutama toisto. Muutama toisto vaihtui muutamaksi kymmeneksi toistoksi. Ihan turhiksi toistoiksi, kun ei se homma pätkääkään parane niitä virheitä toistamalla. Väliin tuli tosi hyviäkin, mutta myös huonoja, niiden takia jäin hinkkaamaan. Että mua ärsyttää tommonen, kun onnistun hävittämään kaiken järjen treenatessa.