Huolia

Matkusteltiin tänään takaisin Joensuuhun, päästiin ihan autokyydillä Riihimäeltä asti, ei tarvinnut junien ja bussien kanssa enempää säätää.

Aku sai illalla kummallisen "kohtauksen". Näin sen makaavan sohvalla silmät kamalan näköisenä ja pelästyin ihan hirveästi. Hetkeä aikaisemmin se oli pudonnut sängyltä Ellan kanssa painiessaan, mutten ollut siihen sen enempää huomiota kiinnittänyt, kun ei siinä näyttänyt itseään satuttaneen. Nyt kuitenkin sen oikea silmä oli puoliksi vilkkuluomen peitossa ja alaluomi roikkui, vasemmassakin silmässä taisi olla jotain outoa. Varsinkin oikeata siristeli ja jossain vaiheessa näytti, ettei oikein jaksanut kohdentaa katsettaan. Kutsuin Akun alas sohvalta, pyysin liikkumaan ja testailin tasapainoa nostelemalla tassuja ja "orava"-tempulla. Liikkui ja temppuili ihan normaalisti, yritti tunkea kuonoa mun taskuun namia ottaakseen, ainoa poikkeavuus oli noi silmät. Kymmenen minuutin päästä nekin olivat normaalit. Käytiin vähän ulkona kävelemässä, kovasti veti hajujen perässä.

Ensimmäinen veikkaukseni tosta oli aivoverenvuoto. Sitten aivotärähdys. Seuraava vaihtoehto oli jonkun neurologisen sairauden ensioire, kun jotenkin siitä tuli vaan mieleen Ninnin oireet (mitään varmaa diagnoosiahan ei Ninnille lopulta saatu, mutta eutanasiapaperissa luki, että lopetettiin "etenevien neurologisten oireiden takia"). Hetken päästä mietin, että ehkä Akulla olikin roska silmässä, joku karva sieltä ainakin löytyi. Ilman tuota sängystä putoamista olisin varmaan alkanut jotain silmäsairautta ensimmäiseksi miettiä. Mutta eipä tuosta voi tietää. Pahin paniikki meni jo ohi, mutta edelleen huolestuttaa kovasti :(

Oon kahtena yönä peräkkäin nähnyt unta paikkamakuun treenaamisesta Ellan kanssa. Kumpanakaan yönä se ei ole paikallaan pysynyt hetkeä kauempaa, vaan on pomppinut ilman syytä ylös jatkuvasti. Mulla tosi harvoin tulee koiraharrastusjutut uniin, joten vähän hämmentää tämmönen. Ja pakko todeta, että noi unet ei pätkääkään paranna fiilistä Ellan makuiden suhteen, mun epävarmuus kasvaa vaan.