Siitä sun tätä

Tultiin tänään Kangasalle ja tokihan sitä piti sitten takapihalla vähän treenata Ellan kanssa Akun ollessa lenkillä.

Aluksi tökin irtokepit maahan ja harjoiteltiin pujottelemista. Ensin Ella ei meinannut tajuta homman ideaa ollenkaan, vaikka kuja oli huomattavasti leveämpi kuin mitä viime aikoina ollaan tehty. Meiän kepit on melkoisen ohutta mallia, mikä varmaan vaikeutti hahmottamista. Kun Ella sitten jutun jujun tajusi, meni se oikein hienosti, parin toiston jälkeen kavensin kujaa. Ella teki oikein kivasti, mutta itselläni loppui kiinnostus, kun keppejä sai joka toiston jälkeen olla suoristamassa. Siirryttiin siten pyörimään parilla peräkkäin olevalla hypyllä, siitä nyt ei sen ihmeempiä. Paitsi että Ella saattaa joskus hei kääntyäkin, kun vähän vekkaa ja muistaa vielä vääntää valssiakin ajoissa. Vielä en tosin saanut onnistuman kuin yhden käännöksen kerrallaan, sen jälkeen lähtee pakka hajoamaan ja seuraava käännös venyy taas.

Lopuks otettiin vähän tokoa, parisenkymmentä toistoa jääviä ensin. Huomattavasti parempaa kuin eilen, yks seisominen oli huono, muut ihan kelvollisia, muutama tosi hyväkin. Ella alkaa erottaa käskyt jo tosi hyvällä prosentilla, nytkään ei tullut yhtäään väärää. Maahanmenon käskyn saan nyt pysymään suht samanlaisena, mutta seisomisen käsky vaihtelee hirveästi. Oon miettinyt, aiheuttaako se osaltaan tota valumista, jos Ella ei ole varma, mitä pitäisi tehdä. Seuraamista hinkattiin, edistää edelleen, mutta nyt korjasi ihan itsekin välillä. Tokohyppyä pari toistoa noin 50 cm korkealla melkoisen massiivisella lautaesteellä, ei ongelmia. Paikkamakuuta pari minuutin pätkää, ihan ok. Joku juttu siinä mua vaivaa, mut en oikein tiiä, mikä se on. Mulla on semmonen kamala epävarmuus liikkeen kanssa jatkuvasti, yhtään ei oo kivaa.