Miks mikään ei onnistu?

En enää muista, milloin viimeksi olisi jäänyt oikeasti hyvät fiilikset treeneistä. Ella ei osaa keppejä, se ei osaa kontakteja, se ei osaa kääntyä, se ei osaa alokasluokan tokoliikkeitä. Olen yrittänyt löytää asioita, jotka olen onnistunut sille opettamaan kunnolla, mutta niitä ei oikein tahdo löytyä.

Käytiin tänään pesiskentällä tokoilemassa, kun ei agiin päästy. Kentällä oli joku toinenkin treenaamassa koiriensa kanssa, mutta ei annettu sen häiritä. Jäävissä muutama eka maahanmeno oli hitaahko, mutta parani sitten. Seisomiset oli ihan paskoja, valui kamalasti. Seuraamisessa edisti. Pistin Ellan tauolle ja tein Akun kanssa seuraamisia. Sitten Ella uudestaan hommiin. Kakara nappasi kentälle mennessä maassa lojuneen motivointipatukkansa ja lähti rallaamaan kenttää ympäri. Aikansa juostuaan viitsi sitten tulla mun luo. Ajattelin sitten kokeilla jääviä lelupalkalla, mutta eipä oikein onnistunut, ei malttanut Ella kuunnella ollenkaan. Luoksetulot lelupalkalla oli nopeita, mutta sivulle ei pentu tullut. Jotain saatiin onnistuun ja patukasta kiinni saatuaan Ella riuhtoi sitä ihan tolkuttomalla raivolla, ihan pimee elukka. Tuon jälkeen saatiin namipalkalla onnistuneita jääviä ja luoksetulokin. Illemmalla sisällä hinkattiin sitten sitä seuraamisen paikkaa.

Taas tuli todettua, että tokoa treenatessa voi vallan mainiosti käyttää nami- ja lelupalkkaa sekaisin, ei mitään ongelmaa asiassa. Ella pystyy muuttamaan virettä palkan mukaan molempiin suuntiin. En oikein ymmärrä, miksen saa hommaa agissa toimimaan. Tosin enpä ole tainnut vähään aikaan edes kunnolla yrittää...

Agilityssa on ollut jo pidemmän aikaa sellainen olo, että mulla loppuu taidot kesken. Oon saanut luotua Ellalle sellaisen pohjan kuin haluan, se on motivoitunut ja juoksee täysillä, mutta eipä me siitä paljon pidemmälle olla päästy. Ei mulla ole hajuakaan, miten tommonen elukka opetetaan kääntymään. Tai miten sille saa myös kisatilanteessakin toimivat kontaktit. Tai miten sitä ylipäätään edes ohjataan. Tuntuu, että kyseessä on ihan eri laji kuin se, mitä Akun kanssa olen harrastanut. Tokossa mun on taas hirvittävän vaikea hyväksyä, että Ellalla ei taidot pysy yllä treenamatta ja hyvässäkin kunnossa olevat liikkeet voi huonontua. Aku taas on sellainen, että kun se jonkun jutun oppii, niin se motivoituneena tekee sen todella varmasti pitkänkin tauon jälkeen.

Vaikka mua jatkuvasti treenien jälkeen harmittaa, niin mulla on silti ihan hirvittävästi motivaatiota treenata. En vieläkään ole keksinyt, mikä logiikka mulla tässä hommassa on, mut ehkä se treenaaminen on vaan niin kivaa. Ja ainahan voi toivoa, että joku juttu joskus onnistuisi.

Muutama päivä sitten katselin videota, jossa kahdeksankuinen bortsu pujotteli kiinni olevaa kujaa. Oon ehkä vähän kateellinen.