Lisää tokoa

Iltapäivällä otettiin hyppyä ja seisomisia tossa pihassa. Mietin, että olisikohan hyppyä parempi olla treenaamatta, kun se ei treenaamalla ainakaan paranevan näytä. Väistäminen lopussa tuntuu vaan lisääntyvän sitä mukaan, mitä enemmän tekee. Ihan loppua ei uskalla tehdä, kun Ella ennakoi istumista, vaikkei olla sitä edes treenattu. Jonkun kerran ei meinannut lähteä hyppyyn. Seisomisia tehtiin muutama toisto, ihan ok, mut ei erityisen hyviä.

Illalla tokoiltiin Katjan ja Hinkun kanssa pesiskentällä. Akun meinasin ensin jättää kotiin, kun ulkona jyrähteli ukkonen, mutta pääsi se kuitenkin mukaan kun oli niin kovasti tulossa ja näytti siltä, että rupeaa huutamaan, jos yksin jää. Se ei (tietääkseni) ole Ellan tulon jälkeen huutanut yksin kotona, enkä välttämättä halua kokeilla, muistuvatko vanhat tavat mieleen. Sittenpä se mölysi kentän laidalla ja keräsi intoa Ellan tekemistä katsellessaan. Sai se loppuun tehdä vähän seuraamista ja kovasti olikin innokas, vaikka oli vaan frolicit palkkana. Kunhan nyt suurin stressi Ellan tokoilujen osalta helpottaa, niin pitää kyllä alkaa Akunkin kanssa treenaamaan ja repiä itselle sitä motivaatiota jostain vaikka väkisin.

Alkuun paikkamakuuta, etäisyydet alussa suunnilleen koemaiset, Hinku istui. Ella oli aika rauhallisen oloinen, asento nousi hetkeksi pystympään (vähän oli siinä rajalla, pysyikö kyynärät maassa, en oo varma) Katjan kehuessa Hinkua, mutta muuten ei mitään moittimista.

Seuraavaksi jääviä. Alun toivottoman säätämisen jälkeen tehtiin niin, että Ellan kulki vapaasti mun vierellä ja käskyttelin seisomisia ja maahanmenoja, Katja käveli vierellä/takana, naksutteli ja palkkaili. Näytti toimivan, varsinkin maahanmenoja saatiin joitakin oikein kivoja toistoja. Niitä huonojakin kyllä mahtui mukaan. Esiin tuli pari juttua, joista voi etsiä syytä siihen, miksei homma pelitä. Ensinnäkin mun käskyt kuulostaa äänenpainoltaan ihan samoilta, ei siis ehkä mikään ihme, että Ellalla menee ne välillä sekaisin. Toisekseen homma ei edisty mihinkään, jos kerta toisensa jälkeen palkkailen Ellaa vähemmän hyvistä suorituksista. Kriteeriä pitäisi joskus nostaa ja Ellalta vaatia asioita. Ei se mene siitä rikki, vaan sillä tavalla voi saada jotkut jutut jopa paranemaan. Ekan kerran pitkään aikaan alkoi tuntua siltä, että ehkä jäävät voi vielä kuntoon saada.

Tokan erän alkuun luoksepäästävyyttä. Tää oli vähän jännä, sillä ensin Ella odotettuun tapaan oli menossa vastaan, mutta kun ei niin saanut tehdä, se väisti kosketusta. Olisikohan tuo tilanne sellainen, että Ella suorittaa mielestään tärkeää sivullaistumistehtävää, eikä tykkää kun suoritusta häiritään? Ehkä olisikin parempi antaa sen olla vähän vapaammin ja mennä vaikka vastaan? Olisi ainakin luoksepäästävä. Pätkääkään pidättyväinen se ei mielestäni ole edelleenkään, joten siitä ei tuo homma ole kiinni. Toisaalta Ella ei mitenkään erityisesti tuttujenkaan lääppimisistä tykkää, joten voi olla että vieraan ihmisen kosketus ei sen mielestä ole kivaa.

Luoksetuloa tehtiin käskytettynä. Ekalla yrityksellä ravisteli itseään ja nousi seisomaan kävellessäni poispäin, toisella kerralla onnistunut suoritus. Aika laajan käännöksen se tekee sivulle tullessaan, mutta tehkööt, kunhan tulee. Seuraamistakin käskytettynä, paljon pysähdyksiä, jotka ei tällä kertaa Ellalle tuottaneet minkäänlaisia ongelmia. Sen sijaan itse kuulemma käännyn koiraa kohti ja annan pientä käsiapua pysähdyksissä tiedostamatta asiaa itse ollenkaan. Pitääpä kiinnittää asiaan huomiota jatkossa. Vasemmalle käännökset oli jostain syystä nyt tosi kökköjä, käännyin jotenkin kummalisesti ja Ella joutui siirtymään alta pois. Ellan seuraaminen oli aika kivaa, ei loistavaa, mutta hyvää kuitenkin.

Oli kyllä hyödyllisimmät treenit pitkään aikaan, selveni muutama asia, joilla saattaa olla vaikutusta useampaankin juttuun. Semmosia asioita, jotka periaatteessa pitäisi olla ihan itsestään selviä, mutta joita ei sitten kuitenkaan itsekseen tajua. Olen jo jonkin aikaa pitänyt Ellaa vähän vähemmän hyvänä tokokoirana, mutta nyt tuli sellainen olo, että ehkä se ei niin huono olekaan. Se on vielä vähän kesken, mutta kuitenkin ihan oppimiskykyinen elukka.