Aksaa ja tokoa

Iltapäivällä tokoa Sinkkolan vieressä pikkukentällä. Saatiin vasikat yleisöksi, tulivat oikein siihen aidan viereen katselemaan. Vähän Ella niitä välillä ihmetteli, mutta kykeni kuitenkin tekemään tokohommia. Jääviä ja yks hieno luoksetulo jossain välissä. Jäävätkin olivat jo heti alkuun suht hyviä, mitään kamalaa hiippailua ei tullut, mutta jonkin verran seisomisissa kuitenkin välillä valui. Pari kertaa kerroin Ellalle, että valumiset ei kelpaa ja pakotin sen pysähtymään nopeammin, ei se nytkään näyttänyt siitä järkyttyvän. Loppua kohti toistot paranivat ja lopulta tuli muutama ihan hirmu hieno seisominen ja maahanmeno, kakara totteli heti eikä kohta. Toimi myös oikeasta seuraamisesta. Vääriä tuli koko aikana tasan kaksi. Toisesta syytän ammuvaa vasikkaa, toisen käsky oli jokseenkin epämääräinen. Kovasti kyllä yritin panostaa käskyjen erilaisuuteen. Aivan järjettömän hienoa, jos jäävät nyt alkaa pelittää, mutta... argh. En meinaa kestää omaa tyhmyyttäni. Miks en itse tajua niin yksinkertaisia asioita kuin noi mitkä jäävissä mättää? Oispa ollut helpompaa, jos olisin itse jotain tajunnut vaikka jo muutama viikko sitten, eikä olisi tarvinnut takuta niitten kanssa niin kamalasti turhaan. Mutta ei kai tässä auta kuin kestää itseänsä ja olla tyytyväinen että joku muu tajuaa ja osaa auttaa. Toivottavasti noi nyt tulee kuntoon.

Illalla aksattiin. Kepeillä aloitettiin, kuja kapeempi kuin aiemmin. Yritin heti alkuun niin, että palkka oli kädessä, mutta kun pentunen pariin kertaan tuli kesken pois, iskettiin lelu valmiiksi odottamaan. Sittenpä onnistuikin, myös kädestä palkaten. Tai oikeastaan Ellan käpäliä säästelläkseni (lelulle jarruttaessaan kakara repii nuo hotspottien jäljiltä karvattomat koipensa rikki) ohjasin sen kepeiltä putkeen ja palkkasin sen jälkeen vetoleikillä lelun perään sinkoilun välttämiseksi. Jossain vaiheessa Ella alkoi tulla taas kesken pois, tällä kertaa syyksi paljastui, että kepit eivät muodostaneet enää selvää kujaa, vaan vinksottivat miten sattuu. Oon kyllä tiennyt, että kujan läpi rymistäessään Ella keppejä liikuttaa, mutta että noin paljon. Keppien paikalleen asettelun jälkeen oli tullut sadekuuro, joten kuivan alueen perusteella näki hyvin, missä kepit oli alunperin ollu. Mutta siis kivoja toistoja tuli, joskin virheiden määrä olisi voinut olla pienempikin. Pitää nyt jatkossa useammin katsoa, että siinä on tosiaan kuja, eikä kahta kieroa keppijonoa. Ella ei onneksi itseensä ota noista epäonnistumisista, vaan räksyttää ja hyppii tasajalkaa mun edessä, kun kutsun pois.... Tuli hinkattua noita keppejä sen verran paljon, että ei tehty ekalla kierroksella muuta.

Tokassa erässä pyöriteltiin tommosella estejärjestyksellä, hypyt 40 cm, yks tippu.



Tuota numeroitua tein niin, että pysyin koko ajan tuon numerottoman hypyn takana / yläpuolella ja sieltä ohjasin 2-4 ja 6-8, ipana irtosi ihan hirmuisen kivasti. Muuten pyörittelin lähinnä kontakteilla, tosi napakoita pysähdyksiä Ella teki joka kerta ja keinukin oli hieno. Rengas oli vahingossa jäänyt maksiksi ja Ella livahti sen ali. Myöhemmin vedättäessäni tuli kerran medirenkaan sivusta, muilla kerroilla teki hyvin. Pitäis varmaan treenata rengasta useammin, se on vähän unohtunut. Jossain vaiheessa tuntui, että Ellan vauhti olisi hidastunut, mutta en tiiä, kuvittelinko vaan. Oli kyllä tosi painostava ilma jossain vaiheessa, joten saattoi se vähän väsyäkin.

Ella teki treenin lopuksi paikkamakuuta Hymyn kanssa, muut kantoivat esteitä pois samaan aikaan. Koirien väli alkuun reilut pari metriä, mutta Hymy nousi ylös ja lopulta liikkui eteenpäin, makasi loppuajan pari metriä edempänä. Ella oli alkuun vähän rauhattoman oloinen, kun Hymy heti alussa nousi ylös, mutta rauhoittui sitten, vaikka Hymyä komennettiin ja käytiin korjaamassa. Taas pyöritteli alussa vähän pyllyään, taitaa se sittenkin olla levottomuudesta aiheutuvaa, kun ei yksin ollessaan sitä tee. Aikaa en katsonut, mutta ehkä minuutti ennen ekaa palkkaa, sitten pari minuuttia, sen jälkeen muutama lyhyt pätkä.

Aku teki vähän keppejä ja kontakteja, mutta pääasiassa treenattiin tokojuttuja. Noutoa ja hyppynoutoa, molemmat muuten hienoja, mutta palautus ravilla. Seuraamista ja jäävät ja luoksetulo kans, vaikka taas mietin, minkä takia niitä hinkkaan, vaikka koirapoika osaa jo. Akun aksat taitaa olla aksattu, vähitellen alan asian hyväksyä. Jos elukan selkä on jatkuvasti jumissa ilman merkittävää rasitustakin, niin ei sen paikka silloin agiradalla ole. Positiivista tässä on Satun kommentti, että Aku näyttää tykkäävän tokosta enemmän kuin agista. Ja ei, ei ollut ensimmäinen ihminen, joka noin sanoo. Mun on vaan jostain syystä hirvittävän vaikea ymmärtää, että pilkunviilausnyhrääminen voi olla kivempaa kuin vapaasti juoksentelu, mutta ehkä se Akun mielestä on. Lukuun ottamatta sitä yhtä liikettä, jonka nimeä mun ei tarvitse varmaan edes kirjoittaa, kun kaikki tietää sen muutenkin.