Sitä sun tätä

Kovasti oli tarkoitus pitää tokotreenitön päivä, mutta kun käytin Ellaa uimassa ja rannalla oli kivasti häiriötä, niin piti sitä sitten hyödyntää. Aluksi liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia viitisentoista toistoa sekaisin. Yhden seisomisen sijasta meni maahan, muut ihan oikein. Osa seisomisista aika pitkällä viiveellä, mutten uskalla jättää palkkaamatta niistä pelätessäni, että koko homma lähtee taas hajoamaan. Yksi luoksetulo, ekalla yrittämällä lakosi maahan kun kävelin poispäin, korjasin ja sitten istui hyvin ja teki oikein hienon luoksetulon. Seuraamista yksi pitkä pätkä. Pari kertaa tuli ihme koomaus, mutta kokonaisuudessaan teki hyvin ja paransi vaan, kun ei palkkaa tullut. Ollaan tehty noita jääviä aika paljon myös ihan kunnon seuraamisesta ja se tuntuu vähän vaikuttavan seuraamiseen, pitää oikeaa seuraamispaikkaa vahvistella. Ei se huono nytkään ole, mutta ei ihan täydellinenkään.

Akun kanssa käytiin pesiskentän laidalla paikkamakuilemassa. Siihen tuli pari lasta pyörimään ja juttelemaan. Aku ei alkuun niistä suuremmin häiriintynyt, ehkä vähän levoton oli. Sitten kun toinen lapsista juoksi mun ja Akun välistä (ehkä 7 m väliä meihin molempiin), meni häiriö liian suureksi, jolloin Aku ponkaisi ylös ja haukahti. Aika odotettavissa oleva reaktio Akulta, mutta oma reagointini oli turhan hidas ja lasten takia oli itsesensuuri päällä. Kolinatölkin viskasin Akun viereen ja kielsin, väisti kyllä, mutta kovempi palaute olisi pitänyt siihen saada. Tuon jälkeen makuutiin vielä hetken, sen jälkeen Aku pääsi lapsia moikkaamaan ja temppuja esittelemään.

Pari asiaa tuli tuon myötä hyvin selviksi. Ei käytetä lapsia häiriönä. Tenavat pelästyvät helposti, jos elukka ponkaisee yhtäkkiä haukahtaen ylös. Toisekseen en itse pysty puuttumaan Akun nousemiseen kunnolla, kun en halua lasten saavan traumoja. Harkitsin aiemmin siirtyväni paikkamakuutreeneissä seuraavaksi vaiheeseen eli että koirat kulkee mun ja Akun välistä, mutta ei, ei pysty. Osasin kyllä aavistaa, että kun tulee yllättävää häiriötä mun ja Akun väliin, menee homma Akulle vaikeaksi ja nyt pystyttiin asia toteamaan ilman ainuttakaan koiraa. Lisäksi väliin tuleva häiriö vaikeuttaa hurjasti tilanteen hallintaa. Todennäköisesti nuo asiat liittyvät yhteen: Aku kokee, etten haltsaa hommaa ja sen pitää itse reagoida. Ehkä me vaan treenataan niin, että koirat kulkee mun takana, vaikkei se ole näyttänyt Akulle kovin vaikea juttu olevan. Rasittavinta tässä on, että koiria ei tuolla ulkona ihan hirveästi näy, joten häiriön saaminenkin on vaikeaa.

Illalla ilman vähän viilettyä käytiin Ellan kanssa juoksemassa Noljakan takametsän lenkki, Ella sai siis omaan tahtiinsa kirmailla. Etukäteen ajattelin, että helteessä juokseminen olisi silkkaa itsensä kiduttamista, mutta yllättävän hyvin juoksu kulki. Ja Ellahan on ihan ihme elukka, se vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, pienet helteet paljoa menoa haittaa.

Aku taas ei haluaisi lenkkeillä ollenkaan, se haluaisi vaan maata sisällä. Suostuisipa edes uimaan, mutta kun ei niin ei. Tosin eipä täällä uimapaikkaa Akulle olisikaan, tuo ranta on niin täynnä ihmisiä ja koiria, ettei sitä siellä paljoa huvita vapaaksi päästää. En muuten käsitä, miksi ihmeessä ihmiset ajelee autoillaan tonne koirien uimarannalla elukoitaan uittamaan, kun muuallekin pääsisi. Siellä tuntuu olevan jatkuvasti ainakin pari koiraa pulikoimassa, joten parin kerran jälkeen en ole edes Ellan kanssa viitsinyt sinne mennä, vaan ollaan etsitty auringonottajien välistä jokin vapaa rannanpätkä. Hyvin Ella on siellä muiden kanssakin mennyt, mutta ei mulla kuitenkaan hirveästi ole kiinnostusta sitä vieraiden koirien sekaan viedä. Paras olisi kun saisi olla ihan rauhassa omalla rannalla, mutta sellaisesta on ehkä vähän turha edes haaveilla.

Tahdon Ellan kanssa aksaamaan. Helteestä huolimatta. Harmi vaan, että ketään muuta ei tunnu agiliitely kiinnostavan, joten ei taideta päästä edes vakivuorolla treenimään. Loppuis jo helteet.