Sekavaa höpinää

Eilisten treenailujen jälkeen mietin Ellan tokoiluja ja ajatukset tiettyjen juttujen pieleen menemisen syistä vähän selvenivät. Tänään piti sitten testata, olenko ihan hakoteillä. Käytin koirat tunnin lenkillä, sitten Aku kotiin ja Ellalle juomatauko, minkä jälkeen Sinkkolan vieressä olevalle pikkukentälle tokoilemaan.

Yllättäen tehtiin niitä jääviä, paljon toistoja maahanmenoja ja seisomisia sekaisin. Pari kertaa seisoi kaksi peräkkäistä maahanmenoa, muuten kaikki oikein. Osa vähän hitaita, osa tosi hienoja. Loppuun pätkä seuraamista ja yksi luoksetulo, molemmat ok. Kokonaisuudessaan vähän löysää tekemistä, mutta hyvää kuitenkin.

Näyttää nyt siltä, että liikket menee pieleen yksinkertaisesti siksi, koska Ella ei jaksa keskittyä. Väsymyksen lisäksi myös liian suuri vire huonontaa Ellan keskittymiskykyä. Vire voi kasvaa liikaa, jos palkka on liian kiihdyttävä (lelu tietyissä tilanteissa, toisaalta myös kova nälkä) tai Ellalla on turhan paljon purkamatonta energiaa. Kun Ella ei jaksa keskittyä, se tekee vaan jotain tekemisen ilosta. Nyt pitäisi enää tietää, miten keskittymiseen ja vireeseen pitäisi vaikuttaa. Tänään ihan tahallani laskin virettä ihan reippaasti tietäessäni, että tunnin lenkki helteessä vie Ellaltakin turhan häseltämisen pois. Kuitenkaan tekeminen ei ollut ihan sitä, mitä haluaisin, koska Ella oli tosiaan vähän löysä. Mutta minkälainen se sopiva vire sitten olisi? Tää alkaa olla sitä aluetta koirankoulutuksessa, josta en edelleenkään tajua oikein mitään. Mitä koiralta voi vaatia, mihin se pystyy? Voinko odottaa keskittymiskyvyn parenevan iän myötä vai onko se nyt sitten tuollainen kuin se on? Parashan olisi, jos koira pystyisi korkeassa vireessä tekemään hommat täsmällisesti oikein, mutta se taitaa olla Ellalta liikaa vaadittu. Ella on edelleen hirmu pentumainen, mutten oikein tiedä, miten paljon sille pitäisi sen takia antaa anteeksi.

Olen miettinyt, mitä noiden jäävien kanssa kannataisi nyt tehdä, mutten osaa päättää, mikä olisi järkevin ratkaisu. Olisiko paras jättää ne hautumaan hetkeksi? Tehdä kevyttä ylläpitotreeniä? Treenata niitä enemmänkin? Ellalla selvästi on taito tehdä ne, mutta se taito hukkuu välillä ja varmuus on olematon. Keskittymiskyvyn lisäksi siis myös itse liikkeissä olisi parantamisen varaa.

En nyt tiedä, pääsinkö lopulta yhtään eteenpäin tässä asiassa. Jotain kun keksii, nousee kasoittain uusia kysymyksiä pintaan. En oikeastaan edes tiedä, onko pohdinnoissani mitään järkeä. Akun jälkeen tuommoinen kohtuullisen vietikäs (moni varmaan nauraa, kun sanon hassua spanielia vietikkääksi, mutta Akuun verrattunahan Ella on suorastaan viettipommi...) elukka tuntuu tosi oudolta, kun suurimpana haasteena ei olekaan saada sitä koiraa tekemään edes jotakin. Äh, ehkä lopetan tän horinan tähän, tuosta nauramisesta kirjoittaessani iski päähän ajatus siitä, kuinka paljon ihmiset noin ylipäätään näille teksteille nauravat. Ei hitto, jos vielä vähänkin lisää asiaa ajattelen, en kyllä kehtaa kirjoittaa enää yhtään mitään.