Helletokot jatkuu

Enpä muista, milloin viimeksi olisi ollut näin kova hinku päästä mökille. Näillä helteillä ei missään muualla kiinnostaisi pätkääkään olla, mutta pakko on Joensuussa nyt jumittaa. Taas oli iltapäivällä niin kuuma, että lenkki tarkoitti rannalle kävelyä, koiran uittamista ja takaisin kotiin paluuta. Iltalenkistä tuli juoksulenkki, kun hyttysiä oli ihan tuhottomasti ja piti pinkoa niitä karkuun. Jännä oli huomata, että juostessani Ella ravasi tasaisesti muutaman metrin mun edellä, vaikka olisi voinut muutakin tehdä, kun vapaana oli. Ennen lenkkiä tokoiltiin lähikentällä.

Ruutua tehtiin narupallopalkalla, namien heittelyä en nurmikentällä edes harkinnut, koska niiden etsimiseen menisi Ellalla ikuisuus. Hirvittävät kierrokset Ella hommasta veti, räksytteli ja palkan saatuaan juoksi hulluna ympyrää. Jotkut ne jaksaa helteestä huolimatta. Räksytykseen en puuttunut, koska uskon sen jäävän pois vireen laskiessa ja varmuuden kasvaessa. Jos ei jää, niin sit meillä on ongelma. Oikeaan etukulmaan Ella tunkee edelleen, mutta ei enää niin pahasti kuin aiemmin, joten katsellaan nyt vielä, josko lähtisi korjaantumaan.

Liikkeestä seisomista tehtiin nopealla palkalla, hiippaili taas perässä. Välissä tehtiin noutoa ja sitten kokeilin vielä tuota seisomista, joka onnistuikin nyt hienosti. Asiaa mietittyäni tajusin, että todennäköisesti namin pitäminen kädessä on ainakin osasyynä tuohon hiipimiseen. Kun yritän saada palkattua nopeammin, pidän nameja usein valmiiksi kädessä, eikä Ellla haluaisi pysähtyä ja joutua nameistaan eroon. Vieläkään en ole täysin selvillä, mitä Ella seisomaan jäännissä tekee, kun välillä näyttää, että se pysähtyisi, lähtisi hiipimään ja pysähtyisi sitten uudestaan. Varma en kuitenkaan ole, kun ei sitä itse kunnolla näe.

Noutoa tehtiin kolme toistoa puukapulalla, kaikki ihan sivulletuloon asti, laukalla mennen tullen. Meno oli syöksymistä ja palautus semmoista "kattokaa kun mulla on hieno kapula!" -loikkimista, mutta se pennulle sallittakoon. Metallinoutoa olisi ollut kiva kokeilla ylivireisen kakaran kanssa, mutta meidän hitsatusta kapulasta on toinen laippa lähtenyt irti, joten taitaa olla uuden kapulan hankinta edessä, kun tuota tuskin kovin kestävästi pystyy korjaamaan. Seuraamisen pysähdyksiä tehtiin jossain välissä, niissä ei ollut nyt mitään ongelmaa.

Oonpa tässä muuten enemmänkin katsellut agirotuvideoita, kun avo-sm finaalin videot löysin. Mua ei yleensä jaksa maksit kiinnostaa kovin paljoa, kun tulee vaan bortsua bortsun perään, mutta nyt maksien videoiden katselusta tuli hirvittävä halu päästä treenaamaan. Vaikka medit noin muuten on kiinnostavampia, niin onhan se hienomman näköistä, kun makseissa koirat keskimäärin toimivat radalla paljon itsenäisemmin ja osaavat suorittaa myös kepit ja kontaktit ihan itse. Paljon kivempi olisi, jos medeissäkin näkisi enemmän samanlaista. Vielä kivempi olisi, jos näkisi koikkeria ohjattavan muutenkin kuin nenästä vetämällä. Ei sillä, että tavassa jotain vikaa olisi, onhan se nyt nähty, että homma toimii vallan mainiosti. Mutta kun mä en ehdi Ellaa viemään nenästä joka paikkaan, niin olisi kiva jos joku näyttäisi homman toimivan muullakin tavalla. Tai sitten pitää ruveta kyyläämään ländereiden ratoja, niitten ohjaus näyttää siltä, että voisi meilläkin toimia.