Agilitytreenit typistyivät kentällä kääntymiseen: Juuri kun saavuttiin paikalle, alkoi ukkonen jyristä ja hetken päästä tuli kaatamalla vettä. Kun sää ei parantuvan näyttänyt, päätettiin palata kotiin. Harmitti, kun ei treenaamaan päässyt, olisin halunnut päästä kontakteja tekemään. Oon kontaktiongelmaa pyöritellyt päässäni ja katsellut videonpätkiä Ellan kontakteista, ja kuvittelen päässeeni hajulle siitä, missä mahdollisesti homma menee pieleen. Voin toki olla ihan hakoteillä, mutta kentälle pitäisi päästä tutkimaan asiaa lisää.
Ellan kanssa päätin sitten poiketa pesiskentällä tokoilemassa, kun nakit ja lelut kerran oli mukana. Tehtiin - yllätys, yllätys - maahanmenoja. Menee kyllä se liike mielenkiintoisemmaksi koko ajan. Eka tehtiin muuten vaan liikkeestä, sitten seuraamisesta. Sepäs vasta jännää olikin. Maa-käskyn jälkeen Ella lähti edistämään askeleen verran ja meni sitten maahan, vinoon niin, että peräpää oli vasemmalle kääntynyt. Pyrkii siis oikealle eteen, mikä on mielestäni melkoisen kummalista, kun oon sitä viimeisen parin viikon aikana palkannut varmaan 80 % toistoista vasemmalle taakse. Ymmärtäisin tuon, jos Ella seuraamisessa poikittaisi ja siitä maahan mennessään jäisi vinoon, mutta kun ei se edes poikittanut ja edistämäänkin lähti vasta käskyn saatuaan. Tuon jälkeen kun otettiin toistoja sellaisesta vapaamuotoisesta vierellä kävelystä, aloin katsella, että ihan kuin Ella tsekkaisi mun oikean käden ennen maahanmenoa. Se voisi selitää myös tuon etenemisen ja vinouden seuraamisesta tehtynä. Mutta miksi ihmeessä se mun oikean käden tarkistaisi ennen maahanmenoa? Mitään en sillä mielestäni tee, palkkakin on vasemmassa kädessä, jos nyt ylipäätään kädessä on. Mielestäni. Ehkä. Kun ottaa huomioon, mitä kaikkea teen tiedostamattani, niin mistään ei voi ihan varma olla. Tiedän Akun tuijottelevan seuratessaan mun oikeaa kättä, koska siinä on usein naksutin, mutta Ellan kanssa en ole edes naksutinta tuossa käyttänyt pitkään aikaan.
Mulla alkaa olla kiintiö täynnä tuon maahanmenon treenaamista, tekisi mieli antaa asian olla. Ellahan siis kuitenkin osaa mennä liikkestä maahan, vaikkei se sillä mikään kympin suoritus olekaan. Jos kokeiden kannalta ajatellaan, niin vaikka maahanmeno olisi hidas ja vielä vinokin, koe tuskin siihen kaatuu alemmissa luokissa. Ylempiin luokkiin osallistuminen sitten taas tuntuu jo ajatuksenakin epätodelliselta, en pysty edes kuvittelemaan Ellaa minnekään voittajaluokkaan. Toisaalta olisi kiva lähteä ylempienkin luokkien liikkeitä harjoittelemaan, voisin kuvitella niiden olevan Ellan mielestä noita alokasluokan nyherryksiä kivempia. Kuitenkin kun tietää, ettei yksikään koikkeri ole onnistunut voittajasta ykköstulosta saamaan, niin tuntuu jokseenkin turhalta niitä treenata, kun siellä on ihan selvästi jotain ylitsepääsemättömiä esteitä hollantilaisille linnunhoukuttelijoille.
Päivällä tein Ellan kanssa hyppyä sisällä. Yllätyksekseni huomasin, että liike on ihan kokonaisuudessaan aika hyvin hallinnassa, vaikkei sitä kovinkaan paljon olla treenattu. Jossain vaiheessa Ella yritti estettä kiertää, mutta voisin kuvitella, että oikea este pihalla ei Ellan mielestä ole mikään kierrettävä kohde. Tosin eipä se ole tainnut tokohyppyä ikinä edes nähdä, joten eipä sitä ikinä tiedä...
Akullekin yritin jotain pientä kivaa tekemistä keksiä, sillä kun on vähän tylsää. Koirapoika teki vähän kaukojen tekniikkaa, ihan lähietäisyydeltä siis. Ei se juurikaan mihinkään suuntaan liiku, mutta tepsuttaa paikallaan sitäkin enemmän. En tiiä, jaksanko viilata niitä, koska se nyt ei ainakaan ikinä mihinkään voittajaan ole menossa. Kunhan nyt jotain saa tehdä. Samaan sarjaan kuuluu myös tunnarin treenaminen, en oikein osaa ottaa hommaa tosissani, eikä ilmeisesti osaa Akukaan. Aku siis on pari vuotta sitten osannut etsiä oikean kapulan ja tuoda sen mulle, mutta jotenkin pilasin koko homman, eikä sen jälkeen ole onnistunut, enkä ole jaksanut sitä lähteä ajatuksella treenaaman. Nyt aloittelin piilottamalla kapulaa muutaman kerran ja Aku etsi oikein hienosti, palauttikin pyytämättä. Päätin sitten kokeilla, josko se kuitenkin jotain hommasta muistaisi ja laitoin oman kapulan maahan ja hajuttoman viereen. Siinä vaiheessa loppui Akun nenänkäyttö, kun liikkeestä tuli Akun mielestä nouto ja se kävi haistelematta hakemassa ekan eteen sattuvan kapulan. Ekalla yrityksellä tuli oma, sitten väärä, mikä varmisti mulle sen, että Aku ei ymmärrä homman ideaa. Loppuun piilottelin vielä omaa kapulaa ja siinäpä homma meni hauskaksi. Aku toi mulle mm. kaksi kenkää, yhden lelun sekä Ellan hihnan, minkä jälkeen se esitteli peruutusta, hyrrää, maahanmenoja, oravaa ja sitten vielä vilkutusta kaiken päälle. Ja Aku sentään on tähän asti ymmärtänyt "etsi"-käskyn ihan ongelmitta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti