... tai ei kai valmiiksi pilalla olevaa liikettä pilata voi...
Iltapäivällä tehtiin molempien koirien kanssa ruutua tossa pihassa, lähetysmatka muutamia metrejä. Ella ei lähtenyt tarjoamaan ollenkaan mitään, mutta yllättäen se käskystä+käsimerkistä osasi ruutuun mennä, tosi eteen kyllä jäi. Oon kyllä joskus ruutua sille naksutellut ja käskyäkin siihen lisännyt, mutta muistelin että olisin välissä jo todennut sen unohtaneen asian. Ellalla näytti kuitenkin selvästi olevan joku käsitys hommasta, paikka ruudussa vaan on huono. Aku oli kovin täpinöissään ja hurjan pätevä, sinne se laukkaili keskelle ruutua. Ihmeen hyvin sekin teki, ne on varmaan harjoitellu salaa keskenään. Tosin matka ruutuun oli aika lyhyt, luultavasti ei kauempaa onnistuisi.
Lenkin yhteydessä otin paikkamakuuta lähikentällä ja muistin taas, miksi Akun kanssa häiriön pitäisi olla hallittua (=pystyn kontrolloimaan ympäristön tapahtumia tai ainakin tiedän niistä). Perseelleen nimittäin meni koko homma. Eka makuutin molempia, sitten leikitin Ellaa Akun maatessa. Aku kesti hyvin, vaikka heittelin Ellalle keppiä tai riehutin sitä ihan vieressä. Mutta sitten Aku bongasi tiellä kävelevän vehnäterrierin, joka oli ilmeiseti liikaa siinä vaiheessa. Itse en koiraa huomannut, enkä osannut siihen siis reagoida, joten Aku lähti syöksymään koiran luo ja Ellakin paineli perään. Akulle kuitenkin iski ilmeisesti joku mielenhäiriö (tai sitten juokseminen tuntui ikävältä...) ja se kääntyikin puoliväliin juostuaan kutsusta takaisin. Ellakin tuli oikein kiltisti luo. Kuutisen minuuttia oli Aku tuohon mennessä maannut ja makuutin sitten vähän lisää tapahtuman jälkeen, pysyi ongelmitta.
Tuo tapahtua ei tippaakaan lisännyt luottamusta siihen, että Aku ikinä koskaan pysyisi edes sitä alokkaan kahta minuuttia paikallaan. Olen yrittänyt itselleni jo kauan selittää, miksi Aku makaisi paikallaan, mutta en pysty siihen. Miksi se makaisi? Miksi joku muu koira pysyy paikkamakuussa? Ella on huono esimerkki, koska senkään paikkamakuu ei ole valmis, mutta sen voin sentään kuvitella pysyvän maassa, koska a) käsken sen tehdä niin b) siitä saa palkkaa c) luvatta nouseminen on erittäin kannattamatonta. Akulle taas on ihan sama, mitä käsken sen tekemään, ei mulla ole sitä kohtaan sellaista auktoriteettia, että voisin vain käskeä sen pysymään paikallaan. Palkan toivossa se pysyy tasan niin kauan kuin sitä huvittaa, mutta jos sen mielestä lähteminen on palkitsevampaa kuin se nami, niin sittenhän se lähtee. Luvatta nouseminen on ollut sille monesti erittäin kannattavaa ja luultavasti se uskoo sen olevan sitä jatkossakin. Siitä voi toki tehdä kannattamatonta, mutta negatiivisen palautteen pitäisi olla ihan älyttömän kova, jotta sillä päästäisiin haluttuun tulokseen, enkä nyt kuitenkaan halua koiraani alkaa pahoinpitelemään (luultavasti Aku ei sen jälkeen tekisi mun kanssa mitään...). Mulla vaan ei ole mitään keinoa saada tuota koiraa tekemään mitään, mitä se ei halua, ja mun on äärettömän vaikea saada sille halu tehdä tylsiä asioita. Sama ongelma näkyy karkailussakin; jos sitä ei homma kiinnosta ja se päättää karata, niin sittenhän se karkaa. Akun mielestä haistelu on parasta maailmassa, eikä mulla ole antaa sille mitään palkkaa, mikä ylittäisi sen mielihyvän, mitä se haistelemisesta saa. Mä en vaan hallitse Akua, en varmasti ikinä tule hallitsemaankaan. Kotonahan se kyllä tekee ihan mitä vain käsken, mutta sielläpä ei ole niitä hajuja tai vieraita koiria. Ja vaikka näin kirjoitettuna näyttää ehkä siltä, että Aku on munkin mielestä ihan kamala, niin oikeasti tykkään siitä nykyään ihan hirvittävästi, vaikka se onkin tuollainen.. .. Aku.
Tuntuu äärimmäisen turhalta tätä asiaa tänne vuodattaa, koska hyvin harva (jos kukaan...) tuosta mitään ymmärtää, en ymmärtäisi mäkään, jos mulla olisi vain Ella. Luultavasti viimeistään tuon edellisen kappaleen luettuaan porukka lisäksi toivoo, etten edes yritä paikkamakuuta opettaa, jotten vahingossakaan eksy Akun kanssa mihinkään kokeeseen pilaamaan muitten makuita. Ja hitto, kun mä kuitenkin haluaisin uskoa, että Aku pystyy paikkamakuun oppimaan. Haluan opettaa sen sille. Agilitysta se joutuu joka tapauksessa pian jäämään eläkkeelle ja kovin olisi kiva, jos olisi jokin harrastus, jota voisi ihan tavoitteellisesti treenata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti