maanantai 3. toukokuuta 2010

Tokoa aina vaan

Ollaan tässä nyt useampanakin päivänä treenailtu tokojuttuja, enkä edes yritä muistaa sen tarkemmin. Lähinnä seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa ollaan hinkattu. Eilen maahanmeno alkoi sujua välillä jo pelkästä suullisesta käskystä, mutta seuraamiseen en ole sitä vielä saanut liitettyä. Seuraaminen itsessään ei ole varsinaisesti edistynyt, välillä se on hyvää, välillä pentunen edistää.

Parina päivänä pesiskentällä tokoilemassa paikalle on tullut lapsia kyselemään, saako Ella silittää. Olen tietenkin käyttänyt tilaisuudet hyväkseni ja antanut lasten moikata pentua. Silittäminen tosin ei oikein onnistu, koska Ella häseltää ja olen huomannut sen nyt vähän myös väistävän kosketusta, rauhoituttuaan sitä pystyy silittelemäänkin. En oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Ella ei näytä pelkäävän, eikä varsinaisesti pyrkivän pakoon, mutta ei se kosketusetäisyydellä paikallaan pysy. Ella ei toisaalta olekaan sellainen koira, että se vierailta rapsutuksia haluaisi, vaikka kovasti ihmisistä tykkääkin. Nyt vasta ihan viime aikoina se on alkanut tykkäämään tuttujen ihmisten rapsutteluista, aiemmin se on ruvennut multakin jotain hihaa nyhtämään (vetoleikkiä leikkiäkseen), kun sitä olen yrittänyt rapsutella. Molemmilla kerroilla lapsia tavatessa olen antanut lasten heitellä Ellalle narupalloa ja pennun mielestähän on ihan parasta juoksennella lasten kanssa pesiskenttää ympäri :) Lapsista saa kätevästi häiriötäkin treeneihin, siinähän ne ihmeissään vieressä katselevat, kun Ella näyttää temppuja ja on niin kamalan taitava :D

Lenkeillä ollaan yritetty opetella koirien ja lintujen ohittamista. Lintujen suhteen treenaus on helpompaa, kun niitä on ihan joka paikassa. Eilen käytiin rannassa treenailemassa törkeästi räkättejä hyväksi käyttäen ja päästiin siihen pisteeseen, että voitiin kävellä lintuja kohti tai ohi muutaman metrin päästä, eikä Ella singonnut karkuun lähtevien lintujen perään, vaikka vapaana olikin. Valitettavasti homma ei toimi yhtä hyvin yksittäisten lintujen osuessa kohdalle, muutaman kerran on meinannut käsi lähteä irti, kun pentu hihnassa ollessaan bongaa jonkun linnun ja päättää syöksyä perään ennen kuin itse asiaa ehdin huomata. Koirien ohittaminen on vähän vaikeampaa. Välillä Ella ohittaa montakin koiraa oikein kauniisti, mutta rähjäävät ja tuijottavat koirat on vaikeita ja kun Ella kerran pääsee haukkumaan, sitä jatkuu sitten muidenkin koirien kohdalla. Lauantaina jouduttiin vapaana juoksentelevan airiksen ahdisteltaviksi, mikä ei ainakaan helpottanut muiden koirien ohittamista. Kyseinen elukka juoksentelee kuulemma useinkin vapaana ihan itsekseen, eikä omistajansa asiasta kovin kovasti välitä. Airis oli kyllä hirmu mukavan oloinen tapaus ja suhtautui ystävällisesti, mutta Ella kuitenkin pelkäsi, kun iso ja innokas koira tulee siihen ympärille pyörimään, eikä itse karkuun päässyt. Kyseinen koira vähät välitti, kun sitä pois yritin hätistää ja omistajiaan ei hetkeen näkynyt missään, joten aika kauan se sai pentusta ahdistella. Ella tuntui palautuvan tilanteesta nopeasti, mutta yhtään en kyllä nuorelle, juoksuiselle koikkerinartulle tuollaisia tilanteita haluaisi, ei varmasti lisää yhtään luottamusta siihen että muut koirat eivät iholle tule.

Ei kommentteja: