Tokoja

Ella luonnollisesti juoksee edelleen, joten ollaan nyt lähinnä tokoa treenailtu. Itselläni on ollut pitkiä päiviä koulussa, joten Ella on joutunut olemaan tavallista enemmän yksin kotona. Juoksut eivät näytä vaikuttavan neidin käytökseen millään tavalla, se on niin normaali kuin olla voi.

Tiistaina ensin heittelin Ellalle narupalloa hiihtomaan kukkuloilla, sitten tein pienen "jäljen" heittelemällä talsimalla parikymmentä meetriä ja viljelemällä nakkeja matkalle ehkä viiden askeleen välein. Mitenkään tavoitteellisesti ei jälkeä ole tarkoitus treenata, joten ihan täysin puuhailutasolla ja aivojumppana pidetään homma. Ella nuuskutteli kovin, mutta jäljestys muistutti enemmän "etsi nakki"-leikkiä. No eipä sillä niin väliä ole, pääasia, että pentu tykkäsi, josko sen kanssa verijälkeä kokeilisi vähän asiallisemmin. Lenkin päätteksi vielä vähän tokoiltiin, seuraamista ja maahanmenoja varmaan tehtiin, en muista tarkemmin.

T'änään treenattiin yliopiston parkkiksella Sirkun ja Susu-aussien kanssa. Ella oli tavallistakin vilkkaamman oloinen, keskittyminen rakoili, kun ympäröivää maailmaa piti ihmetellä, mutta hyvin pentu aina kontaktiin palasi. Häiriöstä sillä nousee vire vähän turhaan ja se purkautuu piippaamisena, kykenee kuitenkin palautumaan siitä. Hassu elukka Ella on, se on vaan jotenkin ihan täysi pentu vielä, sellainen iloinen hölmö.

Paikkamakuut otettiin alussa ja lopussa. Alussa Ella oli turhankin innokkaan oloinen, olisi halunnut sinkoilla sinne sun tänne ja heilutteli Susulle häntää siihen malliin, että päätin jäädä lähelle. Ella malttoi maata oikein kivasti, mutta kovin rauhalliselta se ei vaikuttanut. Lopussa tehty paikkamakuussa uskaltauduin itse yli kymmenen metrin päähän, Ella makasi nätisti paikallaan. Yhden kerran käydessäni välipalkkaamassa pyöräytti pyllyään, muuten ei huomauttamista, kesti vähän matkan päästä lähteneen autonkin hyvin.

Seuraaminen oli suurimmaks osaks ihan nättiä, alkuun pomppivaa, mutta tasaantui sitten. Tehtiin lähinnä lyhyitä pätkiä, paikka pysyi suurimmaks osaks ihan kivasti. Luoksetuloissa pentunen tuli tällä kertaa suoraan sivulle! Nopeempaakin se pääsisi, mutta laukalla tuli kuitenkin. Liikkeestä maahanmenoja otettiin kans, tosi vahvat käsiavut se niihin edelleen tarvitsee. Luoksepäästävyyttä tehtiin ekaa kertaa ja Ella ei alkuun ymmärtänyt ollenkaan, mitä pitäisi tehdä, peruutteli vähän, nousi mua vasten seisomaan ja olisi moikkaamaankin mennyt. Muutaman kerran Sirkku kävi sitten syöttämässä paikallaan pysyvälle pennulle namia ja lopulta homma alkoi sujua. Pitää nyt tuotakin harjoitella, jotta Ella oppii pysymään paikallaan, eikä sinkoile mihinkään suuntaan.