Agiliitoa

Katrin ja Hilpan kanssa aksattiin aamupäivällä. Nyt ei ollut pelkästään ajatus kateissa, vaan koko fiilis oli ihan hukassa.

Ella aloitteli kepeillä, leveys suunnilleen samanlainen kuin se nyt on tässä ollut, heti keskikohdan jälkeen oli pari väliä aavistuksen verran kapeampana kuin muut. Se oli Ellalle liikaa, tuli heti ekalla toistolla kesken pois. Levensin tuon kapeamman kohdan, eikä sitten ollut enää mitään ongelmaa, seitsemän onnistunutta toistoa taidettiin ottaa, vikalla kerralla palkka kädestä. Kavennuksen kanssa on nyt kyllä tosi tarkkaa, leveysero ei todellakaan ollut tossa alussa suuri. Ehkä enemmän olen nyt kuitenkin huolestunut kujan alotuksista, en saa niitä ollenkaan hallituiksi, kun Ellalla on niin kovin kiire palkkansa luokse. Joudun siis joko pitämään sitä kiinni tai käskyttämään istumaan ennen kepeille päästämistä, semmosta normaalia esteelle lähetystä en saa siihen nyt ollenkaan. Palkan siirtäminen käteen näytti toimivan hyvin tolla yhdellä kerralla, se voisi auttaa tuohon lähtöönkin.

Radalla oli pitkä suora: hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy ja keskimmäisen hypyn kohdalla U-putki. Ellan kanssa hinkkasin lähinnä valssia keskimmäiseltä hypyltä mutkaputken vaikeampaan päähän ja samalla tuli otettua suoralla putkella putkenpään hakemista, kun siltä otettiin vauhtia. Valssaaminen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan on mulle edelleen kamalan vaikeaa, siinä melkein tarvitsisi jonkun katsomaan vierestä, mitä milloinkin pitäisi korjata. Ella onneksi kestää toistoja ja tekee väärin, jos ohjaan väärin, joten itsekin tajuan, miten ei ainakaan kannata ohjata. Otettiin myös tota suoraa, siinä Ella irtosi älyttömän hyvin aina vikan hypyn ja putken väliin asti ja jäi sitten siihen vikan hypyn eteen kieppumaan. Kun palkka oli valmiina, meni sen vikan hypynkin oikein kivasti, mutta hypyille se irtoaa selvästi huonommin kuin putkille.

Rengasta tehtiin ehkä joku viitisentoista kertaa, kerran sujahti sivusta. Mulla oli joskus suunnitelmana opettaa rengas niin, ettei Ella pääse ikinä tekemään sitä väärin, mutta enpä ole onnistunut, olisi vaan pitänyt tehdä hihnassa pidempään. A:ta muutama toisto, ei mitään valittamista.

Keinua tehtiin kans, Ella pääsi nyt ekaa kertaa keinulle, aiemmin ollaan vaan kuunneltu pauketta ja syöty nakkia. Tehtiin niin, että nostin Ellan melkein keinun päähän ja Katri sitten toisesta päästä laski keinun alas, lopulta melko nopeastikin. Pari ekaa kertaa syötin koko laskemisen ajan nakkia, sitten annoin nakin vasta, kun keinu oli kokonaan laskeutunut. Tehtiin useampikin toisto ja kun Ella oli niin kovasti keinulle menossa, päätin sen antaa ihan itse sille kiivetä ja loppu tehtiin niin kuin edellä. Ekalla kerralla Ella juoksi suoraan läpi, sen jälkeen tajusin hihnalla sen keinun päähän pysäyttää. Jotenkin käsittämättömän helpolta tuo nyt tuntui, ainoana vaikeutena näyttää olevan saada Ella pysähtymään keinun päähän. Etenemistahti opetuksessa oli nyt ehkä kymmenen kertaa nopeampi kuin suunnittelin, saa nähdä, kuseeko homma vielä jossain vaiheessa, kun keinun annetaan vapaasti laskea. Tuntuu vaan jokseenkin turhalta hinkata samaa vaihetta, kun pentu on intopiukeena "Jee, tuolta sai nakkia! Jee, parasta, mun uus lempparieste! Jee, mennään jo!" välittämättä pätkän vertaa liikkeestä tai äänestä tai mistään muustakaan.

Tänään mua alkoi ensimmäistä kertaa ärsyttää Ellan kanssa agitreeneissä ja oikeastaan ilman mitään erityistä syytä. Mikä mua vaivaa? Ellan tekemisessä ei ole sitten mitään vikaa, treenaamisessa ei ole mitään vikaa, mutta mulla ei silti ole kivaa. Tai on kivaa, muttei kuitenkaan ole. Mulle ei riitä se, mitä Ella osaa ja mitä osaan sille opettaa, pitäisi osata enemmän. Kaiken lisäksi tuntuu, ettei niistä osaamisista saisi iloita. Että olisi väärin sanoa olevansa tässä vaiheessa tyytyväinen Ellan seuraamiseen tai kontakteihin, vaikkei ne vielä täydelliset olekaan. Jonnekin on hukkunut se ilo kaikesta tekemisestä ja treenaamisesta on tullut kamalaa suorittamista. Me ollaan joskus treenattu ihan vain siksi koska treenaaminen on niin tolkuttoman hauskaa, ei siksi koska haluan opettaa Ellalle kaiken nythetipaikalla ja ihan täydellisesti. Haluun sen vanhan tilanteen takaisin. Vielä kun tietäisi, miten siihen palataan.