maanantai 12. huhtikuuta 2010

Treenejä taas

Totesin, että Ellalla on ollut nyt agia viitenä päivänä peräkkäin, tänään treenattiin Katrin ja Hilpan kanssa. Ellan meno tuntuu menevän sitä hullummaksi mitä enemmän treenaa. Tänään niiden normaalien loikkimisten lisäksi pentunen teloi etujalkansa rimankannattimeen (kun oli laittanut rimat siivekkeen jalkojen päälle, kun on niin paljon vähän ajan sisään hypelty), hyppäsi keskeltä puomia alas nähdessään Katrin tulevan halliin ja lelua hamutessaan puri mua käteen niin, että kämmenselkä on nyt turvoksissa. Tuo rimankannattimeen itsensä telominen pelästytti, kun Ella vinkaisi, ontui selvästi eikä halunnut leikkiä. Vartin päästä se sitten painelikin radalla ihan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Puomilta hyppääminen näytti myös hurjalta, mutta Ella ei näyttänyt olevan moksiskaan.

Alkuun tehtiin keppejä. Kuja sen verran leveä, että Ella mahtui juoksemaan suoraan läpi, mutta kepit kuitenkin osui kylkiin. Eka yks ihan suoraan meno, sen jälkeen loivista kulmista, taidettiin joku seitsemän toistoa tehdä. Kerran Ella meni sisään väärin, ekan ja tokan vasemmalla olevan kepin välistä, muuten oikein hyviä suorituksia. Mua nyt itseeni vaivaa, että en saa kepeille lähetystä millään tavalla hallituksi, mun pitää pitää Ellaa siinä kiinni, kun se on niin kovasti menossa, ettei malta rauhoittua. Täytyy varmaan vähän itsehillintää sille siihen opettaa, jos nuo kepit muuten alkaa menemään ongelmitta.

Seuraavaksi tehtiin aika suoraa pätkää, jossa oli takaaleikkausta ja pimeä putkikulma. Ella haki putken tosi hyvin, takaaleikkaus meni välillä pyörimiseksi. Sitten tehtiin tämmöstä:



Videolla taas vähän jotain.

Yritin aluks vääntää valssia kakkoselle, mutta ei se tahtonut toimia, Ella sinkoili putkeen. Ei ne mun valssit täydellisiä olleet, mutta väitän että vikaa on myös siinä, ettei Ella niitä kovin hyvin lue. Muutaman surkean yrityksen jälkeen kokeilin takaaleikkausta kolmoselle. Alkuun Ella siinäkin sinkoili kakkoselta putkeen, mutta homma toimi, kun otin Ellan käskyllä haltuun ennen kakkosta. Sekään ei tosin onnistunut kuin kerran. Onnistuneimmat suoritukset saatiin, kun tein jotain vekin tapaista kakkoselle ja sit sen takaaleikkauksen kolmoselle. Valssillakin sain jossain vaiheessa ohjattua oikean radan, mutta eipä se kaunista ollut.

Loppuun puomia, tehtiin ihan itseksemme kokonaisena. Valtaosin hyviä toistoja, mutta muutaman kerran eksyi toinen takajalka maahan tai etutassu puomille. Videoita katsoessa yllätyin, miten aikaisin Ella välillä vauhtiaaan hidastaa. Haluan sen toki tulevan mahdollisimman nopeasti loppuun saakka, mutta toisaalta en tuosta nyt vielä huolestuisi, koska en ole ollenkaan vakuuttunut, että Ella pystyisi kovin nopeasta vauhdista tekemään siistiä pysähdystä oikeaan paikkaan. Harjoteltiin myös kestoa kontaktilla pysymiseen, valtaosin ok, jonkun kerran lähti luvatta.

Aku oli myös mukana, mutta koska koirapojalla oli ollut hieronta aamupäivällä, se ei agia päässyt treenaamaan. Tokoiltiin siis, ekalla kierroksella Aku ei ollut ihan sillä ylitsepursuavalla innollaan tekemässä, mutta tokalla kierroksella oli innostusta enemmän ja saatiin ääntelytkin kuvioon mukaan. Niitä samoja vanhoja alokkaan liikkeitä taas tehtiin ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta. Koirapoika osaa jutut niin hyvin, ettei niissä ole oikein mitään korjattavaa seuraamisessa esiintyvää ääntelyä lukuun ottamatta.

Ei kommentteja: