Treenaaminen tapahtui kolmessa kouluttajien vetämässä pisteessä, lisäksi kentällä oli ylimääräisiä esteitä itsenäistä treenaamista varten. Niistä muodostui tuo numeroitu pätkä, jota Ellan kanssa treenailin (lähinnä pienemmissä pätkissä).
Kahden putken ja hypyn systeemillä treenattiin erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Ellalle oli taas takaaleikkaus putkella vaikea, en oikein tiiä, mikä siinä niin kovin hankalaa pennulle on, kun muuten se irtoili hypyn kohdalta lähetettynä putkiin ihan ongelmitta. Kyllä ne takaaleikkauksetkin onnistuivat välillä, mutta kovasti tuli pyörimistäkin ajoittain. Vastaanotto hypyn takana toimi Ellalla hyvin, se tulee vauhdilla "syliin". Muuta fiksua ei tuosta nyt oikein saatu irti, kun aikaa oli kovin rajallisesti ja Ellalla oli välillä ihan omat kuviot, kun onnessaan juoksenteli putkesta putkeen.
Toisena harjoittelupisteenä oli kepit, mutta me jätettiin se väliin, kun kujia ei käytössä ollut. Kolmantena harjoiteltiin puomia, alastulo oli maksipöydän päällä. Tehtiin siinä toistoja normaaliin tapaan, osa oli hyviä, osa vähän huonompia. Kaikki kyllä 2o2o, mutta jos jäin kovasti sivulle/taakse Ella kääntyi vinoon. Aluksi Krisse nosteli Ellaa ylösmenon alkuun, mutta lopulta tehtiin niin, että hyppyytin vaan Ellan pöydälle ja siitä sitten tehtiin alasmeno vauhdista, tuli melkeinpä paremmin niin. Hyvältä kuulemma näytti, liikettä ja etäisyyttä nyt vaan treenaamaan lisää. Varoituksen sana saatiin siitä, ettei vahingossa opeta koiralle, että itse on aina edessä, jolloin koira sitten vaatii ohjaajan selän näkemisen edellään osatakseen tehdä homman oikein. Meillä tilanne on sen suhteen hyvä, kun itse oon loppujen lopuksi aika vähän ollut selvästi Ellan edellä kontaktia treenatessa.
Tolla itsenäisellä pätkällä tehtiin aluksi muuri-pussi, myöhemmin noita hyppykuvioita ja sitten lopussa koko pätkä. Noi hypyt tuottivat vähän ongelmaa, Ella helposti kiersi kakkosen kokonaan ja teki sitten kolmosen (oikeaan suuntaan). Jos varmistelin kakkoshypyn, saattoi Ella juosta kolmosen ohi ja tehdä nelosen takaakiertona (siis siten, miten oli numerokin). Muutaman kerran meni ihan oikeinkin, mutta ei mulla ole hajuakaan, mitä silloin eri tavalla tein.
Treenien jälkeen saatiin Ellan kanssa Krisseltä hyviä vinkkejä ja uutta ajateltavaa. Esteiden hakemista voisi vahvistaa ihan vain kävelemällä koiran kanssa esteiden vieressä ja palkata koira esteiden suorittamisesta. Tommosella simppelillä hyppy-putki -kuviolla on hyvä kokeilla, miten mitkäkin ohjausvaihtoehdot toimivat koiralla ja miten se ohjausta lukee, oppia millä tavoin sitä kannattaa ohjata. Kiva oli myös kuulla, että hienoja kikkailuohjauksia ei oikeasti tarvitse osata (ja koiralleen opettaa) miljoonaa erilaista, pahimmillaan koira menee sekaisin niistä ja alkaa lukea ohjausta väärin. Kovasti tykkäsin myös siitä, että joku muukin on sitä mieltä, että koiraa ei kannata opettaa siihen, että se tarvitsee suullisen estekäskyn jokaisen hypyn suorittamiseen, vaan sen pitäisi suorittaa ne ilmankin.
Ihan hirmuisen ylpeä oli pienen pentuseni käyttäytymisestä. Se teki hurjan keskittyneesti hommia, eikä välittänyt ympärillä olevista kavereista ollenkaan. Ei sen pieneen maailmaan mahtunut kuin mä, mulla oleva lelu ja esteet. Mulle jäi vähän sellainen vaikutelma, että Ella olisi vähän varonut keinonurmipohjaa, eikä ihan normaalia vauhtia painellut menemään. Ei se suinkaan hidas ollut nytkään, mutta ei ehkä ihan niin tykki kuin yleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti