Torstain aksat

Eka pätkä 1-10, toka 11-21. Akulla hypyt 40 cm, Ellalla 25 cm. Teemana oli koiran linjaaminen ja ennakointi muutenkin, joten tuolla sinänsä melko helpoilla pätkillä keskityttiin niiden parhaiden linjojen saamiseen. Ellalla sujui lelun palauttaminen nyt huomattavasti paremmin kuin ennen, ylimääräiset kunniakierrokset loppuivat nopeasti, kun toisen lelun otin esiin.

Aku teki ekana. Koirapojalla oli kovasti intoa, jopa niin kovasti, että se haukahteli radalla. Tähän asti se on ollut rataa tehdessään ihan hipihiljaa, mutta nyt piti putkessa ja hyppyjen välissä kommentoida jotain. Minkäänlaisesta irtoamisesta ei Akun kanssa ollut tietoakaan alussa, koirapoika ei suostunut putkeenkaan menemään. Kun tungin namit kädestä taskuun, putkeenmenot onnistuivat, mutta ihan kädessä kiinni elukka oli edelleen. Eka pätkä onnistui Akun kanssa kuitenkin varsin kivasti, ja kun se on noin irtoamaton, pystyy sitä linjaamaan vähän "ylikin" ilman että se sinkoaa sitten väärään suuntaan.

Tokalla pätkällä takaakierto 14:llä onnistui parilla ekalla kerralla, mutta sitten aloin ilmeisesti kiirehtimään valssiani siinä turhaan ja tungin Akun useamman kerran hypylle väärästä suunnasta. 19:llä valssi toimi sen verran hyvin, etten siinä muuta ohjaustapaa edes yrittänyt. Koirapoika pelitti varsin kivasti, se on ihanan varma tapaus, juoksentelee niin kovin pätevänä radalla juuri niin kuin pitääkin.

Ellakin oli pätevä, pätevämpi kuin odotin. Ekalla pätkällä hiomista vaati 3-5, siinä piti malttaa olla rynnimättä hypyn viereen Ellaa odottamaan, vaan hakea putkesta, viedä hypylle ja lähettää seuraavaan putkeen. 6-8 tarvitsi myös toistoja, siinä varsinkin käännös 7-8 venyi kovasti. Syy löytyi mun kädestä, jolla huidon tietämättäni minne sattuu. Pyörityksestä tuli oikein nätti, kun pidin käden alhaalla. Mitään vekityksiä minnekään en siinä ehtinyt tekemään toisin kuin Akun kanssa. 8-9 välillä onnistuin ohjaamaan Ellan väärään päähän putkea, mutta sekin ongelma korjaantui niiden käsien olemassaoloa miettimällä.

Tokalla pätkällä Ellan mielestä ekalta hypyltä rata jatkui aivan selvästi suoraan putkeen. Kun pentusen sai jätettyä riittävän vinoon (mikä siis tarkoitti tosi jyrkkää kulmaa hypylle), löysi se oikean reitin. 13-14 tuotti alkuun ongelmia, mutta siitäkin selvittiin, kun sen valssin vain teki ajoissa. Suurin vaikeus oli välillä 19-20, putken väärään päähänhän Ella sinkoili. Oikein ajoitetulla puolivalssilla tuo kohta saatiin toimimaan, mutta kyllä sitä hinkattiinkin. Ella ei puolivalssia kovin hyvin lukenut ja hypylle meno tuotti hankaluuksia, mutta alkoi se vähitellen jutun idean tajuamaan. Oikeaan päähän putkea en sitä tainnut lopulta kertaakaan saada, kun jos pentusen sainkin kääntymään, oli putkelle ohjaus tosi kökköä. Enpä mä itsekään puolivalssia kovin hyvin hallitse, joten ei ehkä mikään ihme, ettei sujunut.

Oli kiva huomata, että Ellan kanssa voi tommosta ihan oikeaa ohjausta ja hallinnassa pysymistä vaativaa juttua tehdä ja homma jopa toimii. Ella on myös siitä kiva, että sen kanssa tyhmempikin ohjaaja huomaa virheensä, kun koira on huonolla ohjauksella heti väärässä paikassa. Akun kanssa ei omia mokia niin helposti näe, kun se vaan hidastaa vauhtiaan, jollei tiiä, mihin mennään. Ellan kanssa linjaaminen ja ennakoiminen muutenkin tuntuu paljon hyödyllisemmältä ja jopa helpommalta kuin Akun kanssa. En väitä, etteikö siitä Akunkin kanssa hyötyä olisi, mutta välillä tuntuu hölmöltä odotella koiraa ja juosta sen kanssa samaa matkaa päästäkseen linjaamaan, kun ehtisi edellekin ja tietää sen monissa paikoissa pinkovan lujempaa perässä tullessaan. Yllättävän hyvin pystyin nyt muokkaamaan ohjaustani koiran mukaan, kovin pahasti en niitä sekoittanut. Akun vauhtia en nykyään pysty arvioimaan ollenkaan, se nyt on aina vaan hidas, kun Ellaan sitä vertaan. Toisaalta Ellankaan vauhti ei nyt tuntunut niin kovalta kuin yleensä, oikein missään vaiheessa ei ollut sellainen olo, että en ehdi. En tiiä, oliko se oikeasti tavallista hitaampi vai oliko noi pätkät vaan semmosia, että niissä ei niin kiire edes tule.