Kangasalle tultua piti heti päästä treenaamaan. Kävin lätkimässä irtokepit pihaan ajatuksena vähän kujaa tehdä. Eipä siitä oikein mitään tullut. Yritin alkuun yksin, mutta Ella ei selvästikään tajunnut hommasta yhtään mitään, ei ilmeisesti hahmottanut kujaa ollenkaan. Käänsin keppejä vähän vinoon ulospäin kujan hahmottamisen helpottamiseksi ja laitoin avustajan kujan päähän näyttämään lelua Ellalle. Pari onnistunutta toistoa, joiden jälkeen nostin kepit pystyyn. Sitten taas yksi onnistunut toisto avustajan kanssa, jonka jälkeen riitti, kun lelun itse vein. Pari onnistunutta toistoa. Sitten Ella taas ihan kuin unohti jutun idean (=väsyi?) ja juoksi kujasta miten sattuu. Pienen tauon jälkeen pari onnistunutta toistoa, sitten nypin kepit maasta ja päätin lopettaa niillä säätämisen ennen kuin pilaan koko jutun ihan täysin.
Kuja oli sen verran leveä, että siitä olisi pystynyt ihan ongelmitta läpi juoksemaan, joten se tuskin oli ongelman syy. Epäilen että uusi kepityspaikka ja oudon näköiset kepit aiheuttivat pennussa epävarmuutta. Nuo kepit on reilusti normaalia ohuemmat, joten luultavasti ne ei edes erotu varsinkaan kirjavasta taustasta erityisen hyvin. Noilla onnistuneillakin suorituksilla vauhti vaikutti tavallista hitaammalta, saattoi johtua alustasta tai sitten Ella oli epävarma koko hommasta. Nyt alkaa taas kaduttaa, että kujilla lähdin opettamaan. Hitto, kun en vaan osaa.
Keppiräpellyksen jälkeen treenattiin sylikäännöstä. Kaks hyppyy oli 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden ja niillä sit pyöriteltiin. Rimat oli maassa, koska märkä, epätasainen nurmikkomössö ei ehkä kaikista paras pohja ole... Toiseen suuntaan sylkkärit onnistuivat oikeastaan heti, toiseen suuntaan oli kovin paljon vaikeampaa, mutta lopulta saatiin onnistumisia sinnekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti