Nyt ei sitten sujunut mikään...

... Eikä mua oikeastaan edes harmita. Tuo pentu on niin huvittava, ettei mulla meinaa pokka pitää ollenkaan sen kanssa treenatessa.

Poikettiin lenkillä pesiskentällä. Aluks heittelin Ellalle narupalloa, sen jälkeen tehtiin vähän tokohommia. Ellan kanssa seuraamista ja metallinoutoa. Se seuraaminen oli välillä ihan hyvää, välillä vähän vähemmän hyvää. Intoa sillä on kamalasti, mutta keskittymistä tarvittaisiin lisää, nyt tulee kaikkee turhaa liikettä sinne sun tänne ja vähän tonnekin. Nouto sitten ei onnistunut ollenkaan. Suurimmaks osaks kävi kyllä hakemassa kapulan, mutta palautukset oli ihan mitä sattuu, pentunen pudotteli kapulaa, eikä mistään sivulletulosta ollut ikinä kuullutkaan. Välillä nouto keskeytyi, kun ipana huomasi jotain muuta jännää, kuten vaikkapa kentällä oleva naru tai lehti, joita oli tietenkin aivan pakko vähän haistaa. Kerran se lähti kapulalle, kääntyi parinkymmenen sentin päästä ympäri, palasi sivulle ja kävi sitten noutamassa vähän matkan päässä olleen narupallon.

Aku teki seuraamista ja temppuja ja siinä samalla paikkamakuutin Ellaa. Ihan alussa nousi kerran seisomaan, palautin maahan. Sitten makasi oikein hienosti pitkään, kävin palkkailemassa välillä. Juuri kun meinasin mennä vapauttamaan, sinkosi Ella parin metrin päästä lentävän karvatupsun perään. Palautin taas, vein Akun pois ja jatkettiin neidin paikallaoloharjoituksia. Heittelin narupalloa, mutta siihen Ella ei reagoinut mitenkään, tuijotti vain mua. Sitten lähdin juoksemaan ja neiti lähti perään. Palautin pennun taas makaamaan, jonka jälkeen juoksentelin lisää narupalloa heitellen Ellan maatessa hievahtamatta paikoillaan. Vähän turhan monta kertaa pääsi pentunen lähtemään, mutta ihan kamalan huolissani en ole. Se tuntuu testaavan, millä perustein ylös saa nousta ja kun sille kertoo, että kyllä, maassa täytyy pysyä, vaikka ohjaaja juoksee pois, niin sitten sekin on pennulle ihan ok. Parempihan se varmaan ois, jos koira ei edes pääsis tekemään väärin, mutta mulla ei ihan aina arviointikyky riitä miettimään, mitähän kaikkea häiriötä se milloinkin kestää.