Tokotusta

Ellan kanssa vähän tokoiltiin illalla sisällä lelupalkalla. Seuruuta lyhyitä pätkiä. Intoa oli koiralapsella hurjan kovasti, vire oli tosi hyvä. Paikka ei lelun kanssa tehdessä pysy yhtä tarkasti kuin namilla, saattaa vähän edistää ja irrota sivusuunnassa. Tykkään kuitenkin sen innosta niin kovasti, että en oo kovin huolissani, vaikka menee vähän epätarkemmaksi, sen paikan saa kuitenkin namin kanssa sitten viilattua. Liikkeestä maahanmenoja tehtiin kans, olivat oikein täpäköitä. Välillä tosin tuppasi pentusen kyynärpäät jäämään ilmaan, kun odotti lelun lentämistä. Liikkeestä seisomista pari toistoa, mutta kun Ella ei sitä vielä kunnolla osaa ja tuntui nyt sekoittavan sen maahanmenoon, niin en viitsinyt sitä enempää jankata, parempi harjoitella se erikseen nyt alkuun.

Oon tässä miettiny tuota Ellan palkkautumista, mutten kunnolla kykene sitä itselleni selittämään. Olen lähes varma, että nami on Ellan mielestä huomattavasti parempi palkka kuin lelu. Mutta miksi se sitten kuitenkin on lelun kanssa tehdessä innokkaamman oloinen? Joo tiiän, leikkiminen nostaa helposti kierroksia ja syöminen rauhoittaa, mutta silti en ymmärrä. Lelupalkalla Ella tekee kaiken hullunkiilto silmissä ja nopeasti, namipalkallakin se tekee hienosti, muttei kuitenkaan yhtä innokkaasti kuin lelulla. Kuitenkin jos Ella saa valita lelun ja namin välillä, ottaa se namin. Eihän tässä nyt mitään ongelmaa ole, hienoa että koira palkkautuu eri tavoilla, mutta jos pääsisin paremmin neidin mielenliikkeistä perille, olisi helpompi ehkä valita aina tilanteeseen sopivin palkka. Jo aiemmin mun piti kirjoittaa, että Ellan lähdössäodottamisvaikeudet johtuvat tosiaan lelusta, tokotreeneissä sen on ihan yhtä vaikea jäädä odottamaan, jos mulla on lelu kädessä tai oon just vähän aika sitten lelulla palkannut. Totesin samalla, että ehkäpä on parempi yrittää vaan saada Ella kestämään se lelupalkkakin odottamisen yhteydessä, koska jos namipalkka on tiedossa, ei Ellan meno radalla ole samanlaista kuin lelulla. Jos pentusen pää kestää, siltä voisi sen odottamisen vaatia suoraan lelulla, eikä sotkea niitä nameja enempää kuvioon mukaan. Ella kuitenkin sen odottamisen osaa ja ymmärtää, malttia siihen vain pitäisi saada. Toisaalta namipalkalla sais ehkä rauhoitettua tilannetta, luotua koiralle oikea mieliala ja siten vahvistaa pysymistä, mutta jos koira sitten on radalla ihan löysä, niin ei sekään hyvä juttu ole. Kamalan vaikea miettiä parasta tapaa, kun koira on nuori, sen kaikkia ominaisuuksia ei vielä tunne, eikä tiedä, mihin suuntaan tuo sen agilityhulluus lähtee kehittymään...