Aampuäivällä oli Ellalla näyttely Polvijärvellä. Neiti täytti edellisenä päivänä 9 kk ja esiintyi siis junioriluokassa. Mitään näyttelyihin viittaavaa ei aikomuksista huolimatta oltu Tuusniemen näytelmän jälkeen harjoiteltu, mutta riittävän hyvin pentunen silti esiintyi. Tuomarille se heilutteli häntää, antoi tutkia nätisti, malttoi hyvin seistä arvosteltavana ja liikkui ilmeisesti kivasti, vaikka tuntui, että sujuvamminkin olisi voinut mennä. EH:n arvoiseksi tuomari Ellan määritteli, tuntui tykkäävän kovasti, vaikka heti alkuun iän kuultuaan totesi, että ihan pentuhan se vielä on.
Illalla ohjelmassa oli agilitya koikkeriporukalla Suomalaisen Merjan koulutuksessa, mukana oli Akun ja Ellan lisäksi Tico, Minttu, Shanti, Preeti ja Pyry.
Aku oli vuorossa ekana. Tehtiin paria helpohkoa radanpätkää medihypyillä. Aku toimi normaalilla tavalla, oli innokas ja vauhti oli kohtuullinen. Itselläni oli vaikeaa saada minkäänlaista asennetta hommaan, oli vähän sellasta, että kunhan nyt käydään vähän juoksentelemassa. Ois saanu joku käydä vähän potkimassa persuksille, että jotain järkeä olisi touhuun tullut. Niissä radoissa ei mitään kovin ihmeellistä ollut. Palkkaaminen mulla on lipsunut siihen, että palkkaan Akun vierellä kävelemisestä esteiden tekemisen sijaan. Eli alan kaivella nameja taskusta sitten kun Aku on jo vikan esteen suorittanut, jolloin se nami tulee sille siinä vaiheessa, kun se on jo jokusen matkaa kävellyt mun vierellä. Lopuksi katteltiin Akun hyppäämistä. Merja oli sitä mieltä, että Akun ongelmana on se, että sillä ei tällä hetkellä ole sellaista vaihtoehtoa kuin pitkän hypyn hyppääminen. Aku haluaa tulla ihan esteen eteen ja tekee siitä lyhyen hypyn sen sijaan että se hyppäisi kunnon hyppykaarella kauempaa. Sitä hyppykaarta voisi yrittää saada pidennettyä esimerkiksi pientä okseria hypyyttämällä, jotta Aku löytäisi kunnon tekniikan hyppyyn.
Ellan kanssa tehtiin paria neljän esteen pätkää hypyillä (rimat vaihtelevasti välillä 25-40 cm), siinä piti ihan valssatakin. Ellan kanssa en ole valsseja tehnyt kuin muutaman yksittäisen kerran, eikä se kovin hyvin niitä vielä osaa lukea. Alkoi kuitenkin sujua, kun pennun otti kunnolla käteen, eikä antanut sen huidella selän taakse. Ehkä suurin yksittäinen juttu, mikä nousi esiin oli se, että koiraa ei ihan oikeasti tarvitse palkata ihan mistä tahansa ja siltä voi vaatiakin jotain. Tilannehan on se, että palkkailen Ellaa ihan kaikesta; esteiden ohi juoksemisesta, väärille esteille sinkoilusta, kaikesta. Vaarana siinä on, että sillä tavalla saan radalla sinne tänne sinkoilevan koiran, joka ei ohjausta kuuntele ollenkaan. Ellalta voi siis vaatia että se tekee niin kuin haluan sen tekevän, että se suorittaa esteet, joille sen ohjaan. Esteiden edessä kieppuminen (tai tänään mun odottaminen) suorilla johtuu suurelta osalta siitä, että palkkaan Ellaa paljon kädestä (se on siis tulossa mun luo leikkimään) ja lelua heittäessä palkkaan väärään aikaan. Ella siis odottaa palkkaa liian aikaisin, katselee että jokohan se jostain lentää ja usein sitten heittelenkin sille lelua kun se alkaa pyöriä. Koira pitäisi palkata sen esteen suorittamisesta, heittää se lelu vasta esteen jälkeen. Loppuvaiheessa treenejä Ellalle tuli pieni haistelujumitus, kun päästin sen vapaasti haahuilemaan Merjan puhuessa jotain. En siitä nyt kovin suurta stressiä jaksa ottaa, kun takana oli kuitenkin näyttelypäivä ja Ella oli varmaan vähän väsähtänyt, vaikka välissä sai levätäkin. Muutenkin se oli vähän ehkä normaalia vaisumpi, mutta toimi kuitenkin oikein innolla, enemmän taitaa väsymys näkyä juurikin tuollaisena keskittymiskyvyn puutteena.
Puomin kontakti näytti kuulemma olevan hyvllä mallilla, mutta Merja huomautti että Ella tepsuttaa siinä etutassuillaan paikallaan, jollei heti saa palkkaa. Sitä voisi yrittää karsia pois, vaikkei se nyt sinällään mitään haittaa, jollei pahemmaksi mene.
Oli kiva kuulla että mitään kovin pahoja, peruuttamattomia virheitä en nähtävästi ole onnistunut Ellan kanssa tekemään, vaan perusjutut näyttää olevan valtaosin kunnossa. Lelupalkka on hyvä juttu, eikä ilmeisesti ole kovin kamalaa, etten halua nameja hommaan sekoittaa. Ellan vauhti sai kehuja, sitä ei missään tapauksessa pidä ottaa pois vaikka koiralta tiettyjä asioita vaatisikin. Hyppykorkeutta kannattaa vaihdella, laittaa radalla hypyt eri korkeudelle. Ellankin kanssa voi korkeampia hyppyjä laittaa väliin, että se oppii katsomaan riman korkeutta ja tekemään hypyn, eikä vain juoksemaan siivekkeiden välistä.
Tulipa nyt todettua, että olen oikeasti vähän ylihysteerinen Ellan motivaation ja vauhdin kanssa. En uskalla vaatia siltä oikein mitään ja pelkään että koko homma on sen mielestä ihan perseestä, jollei se saa aina ja kaikesta palkkaa. Joo, selväähän se on, että jos palkkaan koiraa esteen edessä kieppumisesta, niin sittenhän se kieppuu esteen edessä. Tai jos se saa palkan esteen ohi juoksemisesta, niin ei sillä ole mitään syytä sille esteelle mennä. Silti vaan palkkaan ja jos en palkkaa, panikoin että mitähän tästä nyt tulee, kun en palkannut. Jotain terapiaahan tässä tarvitsisi. Pelkään niin paljon tekeväni Ellasta samanlaisen kuin Akusta, että meen joissain jutuissa ihan äärimmäisyyksiin, mikä ei kovin hyvä juttu ole. Edelleen kyllä tykkään Ellan tekemisestä kovasti, enkä kadu tapaa, millä sen olen opettanut, mutta asioissa olisi ehkä ihan oikeasti syytä mennä eteenpäin, eikä jumittua siihen hallitsemattomaan riekkumiseen. Helpompaahan se koirallekin on, jos sille kertoo, mitä haluan sen tekevän. Hitostako se tietää, haluanko sen pyörivän esteen edessä, juoksevan esteen ohi vai suorittavan esteen, jos kaikesta saa ihan samalla tavalla palkkaa. Sitten ihmetellään, miksi se välillä juoksentelee pussin ohi, eikä mene siitä läpi... On se hyvä, että asian edes tässä vaiheessa tajuaa, mutta melkein hävettää että ei tuollaista itse ymmärrä, vaan jonkun pitää ihan tulla se kertomaan. Vähän ehkä pelottaa, mitähän kaikkea muuta typerää sitä jatkuvasti tietämättään tekee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti