Välillä toivon, että Akun karkailu olisi sillon joskus agilityn harrastamisen alkuvaiheessa mennyt niin pahaksi, että olisin lopettanut harrastamisen siihen. Ihan oikeasti. Harrastamisen mielekkyys on koetuksella, kun treenien jälkeen lähinnä itkettää koirapojan surkeus, eikä harrastuksessa ikinä pääse siihen pisteeseen, mihin pyrkii.
Ei, Aku ei karannut, ei haistellut, ei tehnyt mitään muutakaan väärää. Sillä ei vaan maksien hyppiminen suju ollenkaan. Tai siis kyllähän se niistä edellen yli menee, mutta hyppääminen näyttää niin vaikealta, että en kestä katsoa sitä. Kuvio on sama kuin ennenkin: mitä vinommassa kulmassa Aku esteelle tulee, sitä sujuvammin se hyppää. Suoraan esteelle tullessaan se passaa, passaa, passaa vauhdin pois ja loikkaa sitten. Medeillä tehdessään se kuulemma kiihdyttää hypyille.
Pyörittelen taas vaihteeksi samoja ajatuksia päässäni pääsemättä mihinkään tulokseen. Mitä jos Aku onkin kipeä? Millä asian saa selvitettyä? Jos se ei ole kipeä, niin miten sen saa hyppäämään reippaasti? Onko ylipäätään mitään järkeä raahata Akua agilityradalle niitä esteitä hyppimään? Miksi hitossa en uskonut silloin neljä vuotta sitten ihmisiä, jotka pyörittelivät silmiään nähdessään Akun radalla ja totesivat, ettei siitä mitään kuitenkaan tule?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti