Rämäpää ja jänishousu

Ei liene vaikea arvata, kumpi on kumpi. Ella painaa menemään niin kamalaa kyytiä, että pelkään sen vielä rikkovan itsensä, Aku-paralle iskee rimakauhu yhden epäonnistuneen hypyn jälkeen... Marin, Pyryn ja Ainun kanssa treenailtiin agiliitämistä aamupäivällä.

Aku pääsi aloittamaan. Tehtiin semmosta radanpätkää, jossa alussa vähän kieputusta, sitten suorempaa. Rimat 40-55 cm, ihan hyvin hyppeli alkuun ekaa ja yhtä putkien välissä olevaa hyppyä lukuun ottamatta, niille passaili. Kieputuksen kesti ihan ok. Lopussa oli kuitenkin okseri, jonka ylin rima oli 55 cm. Aku hyppäs ihan okserin keskelle ja tiputti molemmat rimat, sen jälkeen ei suostunut hyppäämään sitä ollenkaan. Tehtiin sitten matalempaa okseria ihan pelkästään, se meni ok, parani vähitellen. Tokalla kierroksella tehtiin samaa pätkää. Hyppypyörityksessä Akulla tuntui loppuvan mielenkiinto, nenä tippui maahan ja meinasi haahuilla, sain ihan suuttua sille. Tehtiin sitten helpompaa, eikä pyöritelty. Hyppääminen oli surkeaa :( Aku passaili kaikille hypyille, joille tuli suorassa linjassa, vinosta kulmasta tai esimerkiksi takaakiertona hyppäsi ongelmitta. Laskin kaikki rimat 40 senttiin, mutta passailu tietyille hypyille jatkui. Tehtiin namialustalle muutama toisto noilla nelikymppisillä kahdella suorassa linjassa olevalla hypyllä, sillon Aku hyppäsi selvästi reippaammin.

En ihan oikeasti tiedä, mitä tuon Akun kanssa pitäisi tehdä, mua lähinnä itkettää tää tilanne. Maksihypyt on Akulle vaan liian isoja ja se tulee epäonnistumisten seurauksena entistä epävarmemmaksi. Katselin tuossa jo kisoja sille, mutta eihän sitä mihinkään kannata viedä, jos sen hyppääminen on noin onnetonta. Varmaan jonkun fyssariajan sille voisi nyt varata, niin selviäisi, että onko se jumissa ja siksi niin haluton hyppäämään. Tai ei se haluton ole, se haluaisi ihan selvästi kovastikin hypätä, se ei vaan kykene. Toisaalta sillä motivaatio laskee hirmu nopeasti makseilla tehdessä, ei se niillä tehdessä samalla tavalla hommasta tykkää. Luulen, että medihypyille passailu poistuu nopeasti, kunhan saa onnistuneita hyppyjä alle, mutta maksien kanssa en ole ollenkaan varma tilanteen korjautumisesta. Miksi, miksi, miksi pieni koikkeripoika joutuu kisaamaan makseissa? Tähän joku varmaan kommentoisi, että eihän pakko ole kisata, mutta ei h*lvetti, mistä mä revin motivaatiota treenata sen kanssa, jos ei ole mitään tavoitteita? Ei mua kiinnosta hioa mitään ohjauskuvioita, jollen ikinä tee niillä mitään, mutta jos lähden treeneihin muuten vaan hillumaan, on lopputulos täyttä p*skaa, kun en keskity hommaan kunnolla.

Ella-lapsi pääsi Akun jälkeen radalle rallaamaan. Ella aloitti treenit juoksemalla 25 cm hyppyä suoraan päin, kompastumalla siihen ja lentämällä kuonolleen maahan. Ja jatkamalla siitä rataa ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muuten hyppeli kivasti, aika kaukaa se hyppyyn lähtee, mutta muuten en nähnyt mitään ongelmaa. Videolla näkyy suunnilleen, mitä tehtiin. Kaikkia toistoja ei tossa ole, en viitsinyt tohon pätkään tunkea jokaista putkesta pussiin menoa, montaa toistoa putken väärään päähän sinkoilua tai muuta vastaavaa. Ella toimi kivasti, mutta tuntui eilistä vaisummalta, ei ollut niin täysillä hommassa mukana, vaikka ihan hyvin tekikin. Tokan kierroksen alussa Ella meni sekaisin, kun näki Marin syövän myslipatukkaa. Pentunen päätti, että senkin pitää saada syötävää, eikä leikkiminen kiinnostanut pätkääkään, vaan pentu lähti ilmeisesti etsimään sitä syötävää. Mua alkoi ärsyttää, joten iskin Ellan häkkiin siksi aikaa kun rauhoitin itseäni, sitten yritettiin uudestaan, mutta haahuilu jatkui. Olen lähes varma, että namilla olisin saanut pennun pelittämään, mutta en halua sille opettaa, että lähtemällä haistelemaan saa namia. Tilanne korjaantui kuitenkin varsin äkkiä, kun aloin leikkiä Pyryn kanssa, Ellaa alkoikin sitten kovasti kiinnostaa mun kanssa riehuminen. Sen jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa. Loppuun puomin kontaktia, ehkä alastulon puolivälistä. Etäisyyttä otin sivulle, taakse, eteen. Kaikki toistot oli tosi hienoja, ei mitään virheitä. Jaa niin, keinuakin paukuteltiin, tuntui että Ella ei kovasti tilanteesta nauttinut, muttei varsinaisesti pelännytkään.