tiistai 19. tammikuuta 2010

Tokotreenejä ja -suunnitelmia

Olen ehkä maailman huonoin tekemään mitään (kirjallisia) treeni- tai kisasuunnitelmia ja asettamaan tavoitteita, koska olen aivan varma, että kun jotain kovasti suunnittelee, kaikki menee päin persettä, eikä suunnitelmat tai tavoitteet toteudu vahingossakaan. Päässäni saattaa olla paljonkin suunnitelmia, mutta niiden kirjoittaminen edes itselle muistiin tai muille kertominen jää yleensä tekemättä, kisoihinkin ilmoittaudun lähes poikkeuksetta korkeintaan pari päivää ennen ilmoajan loppumista. Suunnitelmat olisi kuitenkin helpompi jäsennellä ja pitää mielessä, kun ne olisi kirjallisena, joten yritän vähän hahmotella Ellan tokosuunnitelmia. Alokasluokka olisi tarkoitus korkata heti kun liikkeet on saatu valmiiksi, tavoitteena joka tapauksessa päästä tokokokeisiin ennen agilitykisaiän täyttymistä. Pilkoin tuossa paperilla alokasluokan liikkeitä palasiin ja totesin, että yllättävän paljon opeteltavia osia periaatteessa tosi yksinkertaisista liikkeistä tulee. Itselleni on Akuun tottuneena välillä hirvittävän vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, että vaikka koira osaa mennä maahan seistessäni sen edessä, ei se automaattisesti osaa mennä maahan istuessaan mun vieressä, jollei sille sitä ole erikseen opetettu tai käskyä muuten yleistetty riittävästi.

Tällaisiin osiin liikkeet pilkoin (ei ole liikkeittäin jaoiteltu, vaan samantyyppiset jutut peräkkäin):
  • varma ja rauhallinen makaaminen paikallaan
  • odottaminen seisten ohjaajan kävellessä pois/kohti
  • odottaminen istuen ohjaajan kävellessä pois/kohti
  • odottaminen maassa ohjaajan kävellessä pois/kohti
  • ohjaajan sivulletulon kestäminen väistämättä seistessä
  • ohjaajan sivulletulon kestäminen väistämättä maassa
  • asennonvaihto sivulla istu-maahan
  • asennonvaihto sivulla maahan-istu
  • asennonvaihto sivulla seiso-istu
  • perusasento
  • seuraaminen suoraan
  • käännös vasemmalle
  • käännös oikealle
  • täyskäännös
  • istuminen liikkeen loppuessa
  • seuraaminen juostessa
  • liikkeestä seisomaan jääminen
  • liikkeestä maahan meno
  • juokseminen ohjaajan luokse
  • sivulletulo luoksetulon yhteydessä
  • esteen yli hyppääminen
  • esteen takana seisahtuminen
Lisäksi liikkeisiin liittymätömiä, mutta treenattavia juttuja:
  • ulkopuolisen häiriön sietäminen
  • ohjaajan jännityksen sietäminen
  • palkkaamattomuuden kestäminen

Ella ei (ainakaan toistaisesti) tunnu ottavan kovin suuresti häiriötä ympäröivästä elämästä, ainakin agitreeneissä muut koirat ja ihmiset on sille ilmaa silloin kun tehdään hommia. Tästä olen tietenkin erittäin tyytyväinen ja kovasti toivon, ettei ala iän myötä häiriintymään. Ohjaajapehmeänä otuksena se kuitenkin reagoi mielentiloihini herkästi ja vähän pelottaakin, miten se suhtautuu omaan jännitykseeni, kun jo Akukin, joka nyt ei kovin herkkä elukka ole, selvästi muuttaa käytöstään mun jännittäessä. Jatkuvasta namipalkkailusta eroon pääsy tuottanee myös ongelmia, kun elukka on tommoinen ahne sika, joka haluaa kaikki namit nyt-heti-tänne.

Piti vielä tän päivän treenailuista kirjoittaa. Sivulletuloa ja seuraamista tehtiin, ne edistyvät kivasti, mutta seuraamiessa muutamaa askelta pitemmissä pätkissä Ella jostain syystä jää nyt vähän jälkeen. Paikkamakuuta tekivät molemmat koirat, vaikeimmillaan makoilivat minuutin mun ollessa piilossa toisessa huoneessa ja pari minuuttia ollessani muutaman metrin päässä. Kerran Ella taisi nousta, mutten muista, teinkö siinä itse jotain niin, että se tulkitsi eleen luoksetulokutsuksi. Joka tapauksessa äärettömän hyvin ja rauhallisesti se pääosin makoili. Lisäksi kokeilin erilaisten häiriöiden lisäämistä: heitelty pallo ei vaikuttanut mitenkään kumpaankaan, heitellyt namipalat olivat Akulle liikaa, sen piti yrittää käydä ne syömässä. Ellakin yritti kerran, mutta kun siitä kielsin, sain heitellä nameja miten paljon tykkäsin Ellan maatessa kuola valuen paikallaan. Joo, ehkä oon vähän ilkeä, kun pentua tommosilla häiriöillä kiusaan, mutta kun se makaa muuten niin hyvin, niin olipa sitten pakko kokeilla, mitä kaikkea se siinä kestää. Toisaalta ei ole ehkä järkevää (ainakaan tässä vaiheessa) tehdä treenejä, joissa epäonnistumisen mahdollisuus on kohtuullisen suuri, mutta kun tuo pentu reagoi kieltoihin niin kivasti, tulee kiusaus aiheuttaa tilanteita, joissa pääsee kertomaan, että siinä maassa maataan vaikka mitä tapahtuisi. Ja tää pitää tehdä silläkin riskillä, että koira sitten tajuaa, että tästähän voi hei nousta. Hitto, jos omia tekemisiään pitää itselleenkin selitellä näin, niin vois ehkä seuraavalla kerralla miettiä kaksi kertaa, mitä tekee... Vaikken kovin ilahtunut ollut siitä, että Aku ei kestä olla maassa namien lennellessä, niin tuo ehkä helpottaa treenausta, kun jo kotioloissa saa ylimääräistä häiriötä hommaan.

Ei kommentteja: