Tällaisiin osiin liikkeet pilkoin (ei ole liikkeittäin jaoiteltu, vaan samantyyppiset jutut peräkkäin):
- varma ja rauhallinen makaaminen paikallaan
- odottaminen seisten ohjaajan kävellessä pois/kohti
- odottaminen istuen ohjaajan kävellessä pois/kohti
- odottaminen maassa ohjaajan kävellessä pois/kohti
- ohjaajan sivulletulon kestäminen väistämättä seistessä
- ohjaajan sivulletulon kestäminen väistämättä maassa
- asennonvaihto sivulla istu-maahan
- asennonvaihto sivulla maahan-istu
- asennonvaihto sivulla seiso-istu
- perusasento
- seuraaminen suoraan
- käännös vasemmalle
- käännös oikealle
- täyskäännös
- istuminen liikkeen loppuessa
- seuraaminen juostessa
- liikkeestä seisomaan jääminen
- liikkeestä maahan meno
- juokseminen ohjaajan luokse
- sivulletulo luoksetulon yhteydessä
- esteen yli hyppääminen
- esteen takana seisahtuminen
- ulkopuolisen häiriön sietäminen
- ohjaajan jännityksen sietäminen
- palkkaamattomuuden kestäminen
Ella ei (ainakaan toistaisesti) tunnu ottavan kovin suuresti häiriötä ympäröivästä elämästä, ainakin agitreeneissä muut koirat ja ihmiset on sille ilmaa silloin kun tehdään hommia. Tästä olen tietenkin erittäin tyytyväinen ja kovasti toivon, ettei ala iän myötä häiriintymään. Ohjaajapehmeänä otuksena se kuitenkin reagoi mielentiloihini herkästi ja vähän pelottaakin, miten se suhtautuu omaan jännitykseeni, kun jo Akukin, joka nyt ei kovin herkkä elukka ole, selvästi muuttaa käytöstään mun jännittäessä. Jatkuvasta namipalkkailusta eroon pääsy tuottanee myös ongelmia, kun elukka on tommoinen ahne sika, joka haluaa kaikki namit nyt-heti-tänne.
Piti vielä tän päivän treenailuista kirjoittaa. Sivulletuloa ja seuraamista tehtiin, ne edistyvät kivasti, mutta seuraamiessa muutamaa askelta pitemmissä pätkissä Ella jostain syystä jää nyt vähän jälkeen. Paikkamakuuta tekivät molemmat koirat, vaikeimmillaan makoilivat minuutin mun ollessa piilossa toisessa huoneessa ja pari minuuttia ollessani muutaman metrin päässä. Kerran Ella taisi nousta, mutten muista, teinkö siinä itse jotain niin, että se tulkitsi eleen luoksetulokutsuksi. Joka tapauksessa äärettömän hyvin ja rauhallisesti se pääosin makoili. Lisäksi kokeilin erilaisten häiriöiden lisäämistä: heitelty pallo ei vaikuttanut mitenkään kumpaankaan, heitellyt namipalat olivat Akulle liikaa, sen piti yrittää käydä ne syömässä. Ellakin yritti kerran, mutta kun siitä kielsin, sain heitellä nameja miten paljon tykkäsin Ellan maatessa kuola valuen paikallaan. Joo, ehkä oon vähän ilkeä, kun pentua tommosilla häiriöillä kiusaan, mutta kun se makaa muuten niin hyvin, niin olipa sitten pakko kokeilla, mitä kaikkea se siinä kestää. Toisaalta ei ole ehkä järkevää (ainakaan tässä vaiheessa) tehdä treenejä, joissa epäonnistumisen mahdollisuus on kohtuullisen suuri, mutta kun tuo pentu reagoi kieltoihin niin kivasti, tulee kiusaus aiheuttaa tilanteita, joissa pääsee kertomaan, että siinä maassa maataan vaikka mitä tapahtuisi. Ja tää pitää tehdä silläkin riskillä, että koira sitten tajuaa, että tästähän voi hei nousta. Hitto, jos omia tekemisiään pitää itselleenkin selitellä näin, niin vois ehkä seuraavalla kerralla miettiä kaksi kertaa, mitä tekee... Vaikken kovin ilahtunut ollut siitä, että Aku ei kestä olla maassa namien lennellessä, niin tuo ehkä helpottaa treenausta, kun jo kotioloissa saa ylimääräistä häiriötä hommaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti