Ei keppien opettaminen voi olla näin hankalaa. Ei vaan voi. Juuri, kun pääsin sanomasta, että kepit on edistyny hyvin, niin eiköhän sitten niille itse kepeille pitänyt ongelmia hankkia. Tällä kertaa teemana "en voi juosta kujan läpi". Alotettiin siis kepeillä. Eka kuja oli melko leveä, tehtiin yks toisto niillä ja kavensin sitten, Maria leikki Ellan kanssa sillä aikaa. Tehtiin joku kolme toistoa, melko vinostakin kulmasta, kepit edelleen niin, että Ella pystyi juoksemaan suoraan läpi. Kavensin taas lisää, nyt oli ehkä aavistuksen vaikeampi kuin viikko sitten, päissä pystyi edelleen juoksemaan suoraan, mutta nyt keskellä oli pari väliä enemmän "pujoteltavaa" eli piti pientä pujotteluliikettä tehdä. Pari toistoa onnistui oikein hyvin, kolmannella Ella tuli keskeltä pois. Sen jälkeen kaksi kujan ohi juoksemista. Levensin kujaa niin, että Ella pystyi juoksemaan suoraan läpi, taas juoksi ohi. Ja taas. Kokeilin kujaa toiseen suuntaan, meni kyllä läpi, mutta normaalia hitaammin. Sitten taas pari ohitusta, minkä jälkeen siirryttiin tekemään pari putkea ja sitten tauolle.
Tauon jälkeen uusintayritys - ohi taas. Levensin kujaa reilusti, mutta taas meni ohi. Seuraavalla kerralla lähetin Ellan ihan siitä ekan kepin kohdalta, Maria heilutteli lelua heti siinä kujan päässä ja pidin Ellasta kiinni kunnes se oli menossa kovaa suoraan eteenpäin. Onnistui. Sitten vielä kolme onnistunutta suoritusta vähän pidemmällä lähetysmatkalla ennen kuin siirryttiin muihin juttuihin. Tehtiin kolmen hypyn suoraa (hypyt melko kaukana toisistaan), lentävä lelupalkka päässä. Meni oikein hyvin. Sitten tehtiin vielä pituus-mutkaputki-hyppy pari kertaa. Ekalla kerralla Ella kuulemma jotenkin juoksi pituuden (=yksi palikka) yli , sen jälkeen onnistunut suoritus.
Kolmannessa erässä jatkettiin muutama kerta pituus-putki-hyppy -kuviota, välissä putki oli vedetty suoraksi ja lyhyeksi, eli putken pää ei ollut suoraan näkyvillä, mutta eipä se paljoa haitannut. Tää oli ehdottomasti paras pätkä koko treeneissä, Ella haki putken pään hirmu hyvin ja irtosi järjettömän hienosti. Pystyin pyörittämään pituus-putki-hyppy-pituus-putki-hyppy -kuvion ilman, että jouduin Ellaa saattelemaan minnekään tai ylipäätään kamalasti edes liikkumaan. Irtoava koira on aika kiva juttu. Itse asiassa niin kiva, että meinaan vahvistaa tuota edelleen, ruvetaan katteleen niitä haltuunottoja sitten, kun se alkaa irtoilla hallin toiseen päähän. Nyt tuli nimittäin kerran vahingossa testattua haltuunottoa täällä-sanalla, kun ohjasin hypyltä pituudella ja Ella tuli varsin näppärästi luo (ja ohitti pituuden), vaikkei sitä olla erityisesti edes harjoiteltu. Muuria tehtiin jokunen toisto. Putki-muuri -yhdistelmä ei onnistunut, mutta yksittäin muuri meni hyvin. Loppuun puomin kontaktia, meni kivasti. Jokunen erinomainen suoritus, joitakin vähemmän hyviä, mutta kelvollisia kaikki.
Oon tosi tyytyväinen Ellan toimintaan treeneissä, vaikka se nyt jonkun ihme ongelman kepeille kehittikin. Se kesti keppien korjausyritykset ihan yllättävän hyvin, ei edes jumittanut. Välillä se oli vähän ihmeissään, mutta toimi kuitenkin koko ajan. Kujaa olisi tosin voinut helpottaa aiemminkin... En ole varma, mistä ongelma kujilla sai nyt alkunsa, vähän kuitenkin epäilen, että sillä keskenjääneellä suorituksella joku keppi osui Ellaan ikävästi tai sitten se meni sekaisin, mitä pitäisi tehdä. Sitten kun se kerran keksi juosta ohi, niin sitten se jumittui siihen. En nyt oikein tiedä, miten keppien kanssa pitäisi edetä, jos Ella on kovasti sitä mieltä, että juoksulinjalle isketyt kepit eivät ole kivoja. Pitänee vaan varovasti kaventaa uudestaan ja toivota, että toi oli joku hetkellinen häiriö. Piti vielä lisätä, että käytettiin siis lelua (kahden pallon lelua), kun se lähti alussa sillä niin hyvin pelittämään ilman mitään jumituksia.
Ellalla oli nyt hyvä asenne treeneissä. Kolmannen erän alussa löysi jonkun namin maasta ja olisi jäänyt haistelemaan enemmänkin, mutta sain houkuteltua leikkiin mukaan. Kontaktitreenin jälkeen Ella ei enää halunnut leikkiä, enkä sitä sitten sen enempää yrittänytkään riehumaan saada, kun se nyt vaan oli kovasti sitä mieltä, että namitarjoilun pitäisi jatkua. Muuten Ella leikki tosi hyvin, kamalalla raivolla, ja leikki siis myös Marian kanssa ilman mitään ongelmaa. Välillä Ella veti ihan älytöntä rallia sen lelunsa kanssa ympäri hallia, mutta enpä sitäkään lähtenyt kieltämään, kun pennulla oli selvästi ihan järjettömän hauskaa ja tiedän saavani sen tarvittaessa haltuun yhdellä tänne-käskyllä. Kuulostaa ehkä jonkun mielestä täysin hallitsemattomalta ja älyttömältä touhulta, mutta treenaan sata kertaa mieluummin tuollaisen villin kakaran kuin en-tiedä-mitä-tekisin-joten-seison-tässä-paikallani-nyhverön kanssa. Tykkään, kun pentu painelee täysiä esteeltä toiselle, eikä kysele ja varmistele tekemisiään. Tekisi mieli kirjoittaa tähän kamala purkaus aiheeseen liittyen, mutta ehkä siirryn tuonne Wordin puolelle ja vuodatan ketutukseni sinne, niin kenenkään ei tarvitse vedellä herneitä nenäänsä.
1 kommentti:
Pari vinkkiä, ihan ilmaiseksi. Sinulla on seitsemän kuukauden ikäinen koikkerilapsi. Pääset kisaamaan sen kanssa agia 11 kuukauden kuluttua. Kujakepit saat opetettua tehokkaalla treenillä kahdessa kuukaudessa (tai paljon allekin, jos jaksaa käydä ahkerasti tekemässä). Seitsemän kuukauden ikäinen koiralapsi ei ole fyysisesti kykeneväinen vielä treenaamaan kujakeppejä paljoa kavennettuna, sillä sen voima ja koordinaatio eivät ole sillä tasolla, että se pystyisi työskentelemään 14 kepin sarjan tarkasti ja vauhdikkaasti alusta loppuun. Jos haluat kujaa sen kanssa ottaa, ota vain muutamia toistoja kerrallaan, ikään kuin vain muistutellaksesi, että tästä juostaan läpi ja tämä on hauskaa. Liitä siihen kulmia ja omaa liikettä ja vain hitaasti kavennusta. Ei liikaa toistoja, eikä liian avoimella kujalla, jotta se pystyy myöhemmin siirtymään kavennukseen. Hinku esimerkiksi ei osannut keppejä vielä 15 kuukauden ikäisenäkään agirodun joukkueradalla, en edes yrittänyt laittaa sitä niitä suorittamaan. Tämä ei silti tarkoittanut sitä, etteikö se olisi osannut niitä kisaiän tullessa täyteen..
Nopeasti laskettuna sait yhden treenin aikana lähes kymmenkunta (!) epäonnistunutta suoritusta. Tässä olisi pitänyt hälytyskellojan alkaa soida jo toisen virheen kohdalla! Tällöin harjoitusta on helpotettava niin paljon, että kolmatta virhettä ei enää tule.
Keskenjääneellä suorituksella todennäköisesti koiraan ei osunut keppi, vaan a) teit liian monta toistoa vaikeutetuilla kepeillä: kaksi peräkkäistä onnistunutta kavennetuilla kepeillä on nuorelle koiralle aivan riittävästi, kuja väsyttää aikuisenkin sitä opettelevan koiran nopeasti ja b) koira ei suoriutunut kujasta, jonka takia se tulee epävarmaksi ja lakkaa yrittämästä. Kujan leventäminen ei välttämättä auta, jos koiralle ei anneta muita apuja (esim. vahvistettu palkka kujan päähän), koska koira ei tiedä kujan olevan leveämpi, vaan on edelleen epävarma epäonnistumisen vuoksi.
Ja vielä: vaihe, jossa koira alkaa osua keppeihin, on kaikkein kriittisin. Tässä pitää edetä hitaasti ja antaa koiralle aikaa tajuta uusi tekniikka. Tässä vaiheessa koira alkaa kaikkein helpoiten tulla pois kujasta ja sen vauhti kaikkein helpoiten hidastuu. Tämä on se vaihe, jossa koira opetetaan pujottelemaan, joten koiralla pitää olla hyvä koordinaatio ja sen takapäässä pitää olla hurjasti voimaa. Tää on nyt nääs vähän eri juttu, kuin sellainen "palikka-vedän-koiraa-namilla-kepeillä-perässäni"-opetustyyli, jossa pienikin pentu pystyy kävelemään kättä seuraamalla ;)
Lähetä kommentti