Eka oli vihreet numerot ja sen jälkeen punaiset. Aku teki medeillä.Ekalla pätkällä Akulla oli vähän keskittymisvaikeuksia, se karkasi kaksi kertaa Rapsua (jolla oli seuraavana päivänä alkanut juoksut) moikkaamaan, tuli kyllä kutsusta takaisin. Lisäksi Aku jumitti punaiseen puomin alla olevaan putkeen ja kerran myös kääntyi sieltä takaisin. Ilmeisesti joku haju siellä oli, kun muutkin koirat siihen reagoivat. Itse rata meni ihan kohtuullisesti, Akun vauhtikin vähän parani, kun kävin makkarat vaihtamassa parempaan palkkaan, alussa oli vähän tahmee.
Vaikka Akun häröilyille periaatteessa oli ihan järkevät syyt, mua vitutti. Ja kovasti vituttikin. Välissä melkein päätin, että en Akun kanssa tee enempää, mutta kuitenkin pakotin itseni jatkamaan. Tiedä sitten, miten järkevää sekään oli, mutta toisaalta en kuitenkaan halunnut niin vittuuntuneisiin tunnelmiin treeniä lopettaa. Tokalla kierroksella Aku ei enää häröillyt ja fiilis vähän parani. Tosin itse en kyennyt kunnolla keskittymään, minkä seurauksena en meinannut rataakaan muistaa...
Treenien jälkeen mietin, mikä hommassa tökkii, miksi se ei ole kivaa, vaikka Aku oikeasti toimii Akuksi ihan älyttömän hyvin. Tulin tulokseen, että mulla pyörii jossain alitajunnassa jatkuvasti ajatus siitä, että Aku voi olla kipeä, sillä voi olla siinä polvessansa oikeasti jotain vikaa. En uskalla sen kanssa tehdä kunnolla ja nauttia hommasta pelätessäni, ettei se kuitenkaan saisi agiliitää, ja sitten jotenkin näppärästi sitten käännän asian niin, että Aku on huono ja muutenkin ihan paska. (Joo, tiiän, tosta selityksestä ei saa mitään tolkkua...) Siispä varasin eläinlääkärille ajan polvitutkimukseen ja sen jälkeen sitten selviää, jatkuuko Akun agilityura vai ei. Pelkään, että agiliitelykielto sieltä vähintään napsahtaa, mutta katsotaan nyt vielä, koska en millään käsitä, miten Aku voi olla noinkin motivoitunut, jos sillä asennevammaisen ohjaajansa lisäksi on vielä jokin paikka kipeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti