Ellan häröilyliitelyt

Nyt on pakko todeta, että ihan aina en tuota koiralasta ymmärrä. Tänään agilitytreeneissä Ellan käytös oli melkoisen kummallista.

Ekalla kierroksella se pelitti vielä ihan normaalisti. Ensin tehtiin keppejä joku viis toistoo. Ekalla kerralla juoksi keppirivin ohi, sen jälkeen hyvät suoritukset. Välissä tehtiin yks kerta niin, että lähetin Ellan osittain lennosta, en siis pitänyt kiinni ja suunnannu sitä lelulle. Sillä kerralla meni ehkä vähän hitaampaa kuin muuten ja kun kehuin, kääntyi keppien jälkeen mua kohti, ei siis mennyt lelulle. Muuten toimi ihan normaalisti. Sen jälkeen tehtiin hyppyjä ja putkia erilaisina yhdistelminä, ajoittain irtosi hyvin, välillä tuli välissä käteen. Vauhti oli kuitenkin oikein hyvä.

Kierrosten välissä harjoiteltiin esteen takana odottamista, onnistui oikein hyvin. Tokalla kierroksella tehtiin aluksi pussia muutama kerta, meni hyvin. Vähän Ella siinä lähti haahuilemaan ja pyrki puomia haistelemaan, joten ajattelin, että sillä on pissahätä, ja käytin ulkona. No ei tehnyt pissoja, palattiin takaisin jatkamaan. Kepeillä ekalla kerralla juoksi taas ohi, toka kerta ok. Sitten yritin ihan lennosta sen kepeille lähettää, itse juoksin siinä sivulla. Meni kyllä kepeille sisään, mutta oli hitaampi kuin normaalisti ja kun puolessa välissä kehuin, tuli kesken pois. Yritettiin niin, että Mari piti Ellaa kiinni toisessa päässä ja itse olin keppien puolivälissä, jotta Ella tottuisi, että liikun siinä sivulla. Juoksi läpi tosi hitaalla laukalla, oli hirmu hämmentyneen oloinen. Välissä pyrki haistelemaan keinua, eikä ollut oikein kontaktissa. Sitten alkoi häröillä enemmänkin, enkä saanu kontaktia ollenkaan. Lelut ei kiinnostanu pätkääkään, haisteli vaan ja ihan selvästi etsi jotain. Namien avulla sain sen luokseni, mutta sitten oli taas lähdössä haistelemaan. Lopulta saatiin namipalkalla tehtyä putki pariin kertaan ja sitten alkoi taas lelutkin kiinnostaa. Tehtiin vielä kepit kerran normaaliin tapaan (pidin kiinni, suuntasin lelulle), meni ok. Jossain välissä käytiin ulkona pyörimässä, pissatkin tuli jossain vaiheessa, odoteltiin vähän aikaa ja käytiin tekemässä kepit pariin kertaan, meni muistaakseni hyvin hyvin. Sitten tehtiin hyppy-putki -suoraa, onnistui sekin. Jossakin välissä Ella kuitenkin lähti taas haistelemaan, kiipesi aallekin. Nyt vielä selvemmin etsi jotain. Sain kumminkin innostettua leikkiin mukaan ja tehtiin vielä muutama onnistunut toisto hypyillä ja putkella. Ihan treenin lopuksi käytiin vielä vähän hillumassa hypyillä ja putkilla, enää ei häröillyt.

Tässäpä sitä onkin sitten mietittävää, että mikä hommassa nyt meni pieleen. Suurin häröily alkoi kepeiltä epäonnistuneen suorituksen jälkeen. Ella oli aivan selvästi hämmentynyt koko hommasta, ei tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Selvän virheenhän itse hommassa tein: Kavensin kujaa melko paljon ja heti muutaman onnistuneen suorituksen (ja parin keppirivistön ohijuoksun!) jälkeen vaihdoin alkurutiineja (vähän lähetyskulmaakin) ja muutin omaa sijoittumistani radikaalisti. Liian monta muuttujaa kerralla, kun ei se kavennettu kujakaan ehkä niin varma ollut. Pitää nyt itselle selvittää, miten meinaan keppien kanssa edetä, eikä hetken mielijohteesta kokeilla sitä sun tätä.

Toisaalta, Ella ei täysiä keskittynyt aikaisemminkaan, vaan vähän oli haahuilua jo ennen noita epäonnistuneita keppejä. Aluksi haahuilun olisi voinut ajatella sijaistoiminnoksi, mutta loppua kohden Ella ihan selvästi etsi jotain: välillä haisteli maata, välillä ilmaa, kiipeili kontakteille jne. Mietittiin, että olisiko etsiminen johtunut siitä, kun Mari piti lihapullanhajuisilla käsillä Ellasta kiinni ennen sitä yhtä kepityskertaa. Ella haistoi lihapullat, mutta ei saanut mitään, joten fiksuna tyttönä päätteli, että se lihapulla on tippunut jonnekin ja se pitää etsiä. Sitten kun itse sen nameilla palkkasin, pystyi se taas leikkimiseenkin keskittyä. Lenkeillä ja kotona temppuiltaessa olen huomannut, että Ella etsii namia, kunnes löytää. Se vain ei ole turhan tarkka, onko se saamansa nami se sama, joka oli hukassa, vaan se on onnellinen, jos heitän uuden namin ja se sen löytää (toisin kuin Aku, joka haluaa etsiä sen tietyn namin, vaikka olisi jo kymmenen samanlaista saanut...). Etsiminen tosin jatkui vielä myöhemminkin, mutta toisaalta ehkä ne mun frolicit ei kuitenkaan lihapullaa täysin korvanneet. Ja saattoihan se maastakin nameja haistaa, varmasti niitä välillä joltakin putoaa. Kontakteille pyrkiminen oli kuitenkin uus juttu, Ella ei ole niistä ennen ollut kiinnostunut, mutta nyt se selvästi etsi niiltä jotain? Ehkä joku on viljellyt joitain hyväntuoksuisia nameja kontakteille ja Ella on sitten varma, että niitä yhä siellä on?

Pelkkää spekulointiahan toi kaikki on, tuskin ikinä saan selville, mikä oikeasti häröilyn aiheutti, pitää vaan toivoa, ettei toistu. Ja miettiä valmiiksi, mitä asialle tehdään, jos toistuu. Mulla on vahva tunne, että kummallisuudet johtuu jollain tavalla Ellan pakkomielteisestä suhtautumisesta ruokaan, joten ajattelin kokeilla antaa treenipäivinä sille iltapäivällä ruokaa. Ellallahan on aina nälkä, mutta jos se nälkä ei olisi niin kova, jos ruokaa olisi saanut aamun jälkeen. Positiivista on se, että vaikka Ella välillä haahuili, se kuitenkin itse suorittamiseen asennoitui niin kuin aina, eli teki kaiken täysiä ja hirveellä innolla. Myös lelupalkasta innostuminen namin jälkeen oli hyvä juttu, helpottaa hommaa, jos niitä jatkossa voi sekoittaa.

Harmittaa vähän, kun treenit meni pieleen, mutta toisaalta ihmeen hyvin ollaan tähän asti kaikki suuremmat ongelmat onnistuttu välttämään ja selväähän se on, että jossain vaiheessa jotain mutkia matkaan tulee. Ehkä tää tästä, vaikka nyt jo vähän pelottaa, onko mulla kohta taas yksi agilityradalla haisteleva koikkeri.