Alkuun näytti kamalalta kieputukselta, mutta eipä se sitten niin paha ollutkaan... Ekalla kerralla kolmosella myöhästyi valssi aika pahasti, minkä seurauksena nelonen meni väärään suuntaan ja vitonen jäi kokonaan välistä. Sitten saatiin pakka taas hetkeksi kasaan, mutta se levisi uudestaan, kun valssasin 11:n ja 12:n välissä, vaikkei ois pitäny. Mut se valssi vaan tuli siihen... Sen seurauksena jouduin tekemään putkella takaaleikkauksen ja kun en Akulle mitään ees sanonut, se hetken pyöri putken päässä. Loppurata meni virheettömästi. Tokalla yrityksellä alkurata meni oikein ja maltoin olla valssaamatta ennen putkea. 18:lla kuitenkin homma levisi käsiin ja keskeytin suorituksen (sentään muistin kuitenkin koiran palkata), kun en enää itekään tiennyt, mitä olin tekemässä. Olin koko ajan niin myöhässä ohjauksessa, että meinas mennä hermot. Tuomas ei mitään myöhässä olevasta ohjauksesta kommentoinut, en tiiä, että eikö näyttänyt niin pahalta kuin miltä tuntui, vaiko eikö muuten vaan asiaan puuttunut. Mutta jos koiran hypätessä estettä mietin, että minne piti seuraavaksi mennä, niin ei se ohjaus ajoissa voi millään olla... 15-16 yritin vielä ohjata niin, että valssasin 16:n ja 19:n väliin, mutta ei se tainnut olla merkittävästi parempi kuin 16:n toiselta puolelta ohjaaminen, kun Aku kääntyi 15:ltä nätisti, eikä yrittänyt singota väärille esteille.
Mulla on kuulemma asenteessa vikaa. En tiiä, voinko enää väittää tohon vastaan mitään. Tai voinhan mä, mutta en oo ehkä enää ees oikeesti eri mieltä asiasta. En oo oikeestaan vieläkään edes käsittänyt, miten Akun kans harrastamiseen pitäisi asennoitua. "Jee, Aku on ihan paras, se on ihan tykki, jeejee kun se on hyvä, me voitetaan kaikki bortsut, kun se on niin nopee!"? On aika h*lvetin vaikee pitää koiraansa hyvänä samaan aikaan kun muut enemmän tai vähemmän suoraan sanovat sen olevan hidas. Toisaalta oon ihan pirun tyytyväinen jo siihenkin, että Aku ei haistele eikä karkaile, se juoksee radalla ja sillä on kivaa. Toisaalta en oo tyytyväinen yhtään mihinkään. Nyt kun joku vielä kertoisi, miten tää asenne muutetaan, niin voisin yrittää tehdä asialle jotakin.
Myöhemmin, tokalla kierroksella, tehtiin rata vielä kisanomaisesti uudestaan. Ekalla kerralla Aku hyppäs 20:n väärään suuntaan ja veti lopussa pari ylimääräistä hyppyä, tokalla yrityksellä muuten meni hyvin, mutta 20:n taakse kierrätys meni "väärältä" puolelta, tuli siis pitempi lenkki siitä. Aika oli joku 47 sekuntia.
Ella pääsi illalla agiliitämään. Videonpätkiä treenistä täällä. Meidän lisäksi paikalla ei ollut kuin Pyry ja Mari, joten ehdittiin tehdä aika paljon. Ehkä liiankin paljon, lopussa tuntui Ellan keskittyminen herpaantuvan. Aluks putki-hyppy, sitten hyppy-putki-hyppy, Mari oli narupallon kanssa lopussa. Tauon jälkeen tehtiin samaa niin, että palkkasin itse. Aluks pallo lenteli minne sattuu, mutta kun käännettiin putkea mutkalle niin, ettei se ollut heittolinjalla, onnistui palkkaaminenkin paremmin, kun Ella näki pallon. Nyt oli ekaa kertaa yhen hypyn rima muutaman toiston ajan hypyn jalkojen päällä (eli jonkun 10-15 cm korkeudella), ei siinä mitään ihmeellistä näyttänyt olevan. Jossain vaiheessa Ella sen kuitenkin kolautti alas ja annoin olla sen jälkeen siinä maassa. Pussia tehtiin myös. Eka piti olla vähän raollaan, sitten meni muutaman toiston niin, että kangas oli ihan maassa. Mutkaputkee tehtiin erikseen, se on jostain syystä kovin vaikea. Ella siis menee sinne kyllä omia aikojaan, mut ohjaamalla ei meinaa irrota ollenkaan.
Ellan kanssa oli kyllä taas ihan hirmuisen kiva treenata, kun se on niin kamalan innoissaan :) Ja on muutenkin niin hauska ja juoksee lujaa ja tekee kaiken täysillä ja leikkii ja ja ja.. Se on ihana :)
(Okei joo, on Akukin ihana ja ehkä muutenkin maailman paras, mutta sen parhaus näkyy paremmin ihan muissa asioissa kuin agilityssa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti