Kovin lyhyeksi jäivät. Piti pesiskentälle mennä, mutta kun siellä oli joku paikallinen nuorisojengi mopojensa kanssa, siirryttiin koulun pihaan. Ja sielläpä ei sitten mitään tullut. Paikka on liian aukea ja kävelyteitä menee monessa suunnassa, joten en pysty hallitsemaan tilaa millään tavalla, minkä seurauksena kyttään koko ajan ympärilleni, enkä pysty keskittymään Akuun. Raukan omistaja ottaa ympäristöstä kymmenen kertaa enemmän häiriötä kuin koira itse.
Seuraamista tehtiin jonkun verran, se oli ihan hyvää. Niin hyvää kuin se voi olla, kun ohjaaja jännittää hulluna, tuleeko joku jostain, eikä voi tehdä mitään, jos sadan metrin säteellä on muita ihmisiä. Ihan kuin olisi jotain pahaa tekemässä. Pari liikkestä maahan ja luoksetuloa tehtiin, ei muuta, kun ei mulla hermo kestäny. Sentään tajusin, että jännittyneisyyteni tarttu koiraan ihan liikaa, sillä alkoi liikkeet muuttua rauhoittelevimmiksi. Pitäis saada luottamus koiraa kohtaan takaisin, ettei tarvitsisi pelätä sen lähtevän ihmisten luokse ja... öö.. syövän ne. Joo, Akulla on tapana syödä kaikki ohikulkijat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti