keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Paikkamuut jatkuu vaan...

... tai alkaa uudestaan alusta. Ihan ei tunnu nyt sujuvan.

20.7 Aamunappulat syötiin paikkamakuussa autojen käänöpaikalla. Välillä tosi lyhyitä pätkiä, joukossa 8 x 10 s (matka alle 10 m) ja niiden onnistuttua 10 x 20 s (joista kaks epäonnistunutta, käänsä päätään). Muutaman kerran jouduin käskemäään ylös.

21.7 Jäi treenaamiset väliin.

22.7 Aamunappulat sai taas paikkamakuusta. Eka oltiin hetkin autojen kääntöpaikalla, mutta kun roska-auto tuli ihan siihen viereen kolistelemaan, siirryttiin koulun pihaan. Ekassa paikassa oli vähän levotonta, koulun pihassa aluks oikein rauhallista, mutta meni sitten levottomaksi. Aku piti jopa sellasta hiljasta vinkumis-yninää maatessaan. Pää meinasi kovasti kääntyillä ja välillä korjasi jalkojen asentoa. Eli tosi levotonta. Ei se siis mihkään ollut lähdössä, mutta ei toikaan ole ihan sitä, mitä haluaisin. Ja tää menee hitto vie vaan pahemmaksi koko ajan...

En nyt osaa päätää, onko järkevää tehdä noin suuria toistomääriä kerralla. Kun toisaalta Akun ei tarvitse muuta kuin maata maassa, ei siis aktiivisesti tarjota mitään, ja mielestäni ei haittaa yhtään, vaikka sillä vähän tylsääkin olisi siinä, mutta toisaalta pitkän pätkän (yht. 10-15 min)makaaminen on varmasti aika puuduttavaa. Ja kun kuitenkin vaadin sen keskittyvän koko ajan muhun. Alussa pitkät sessiot tuntuivat vievän kovasti eteenpäin, mutta nyt en enää tiedä.

Lenkillä otettiin lyhyt, helppo pätkä, aika tais pisimmillään olla 40 s, matkaa muutama metri. Ei mitään suurta valittamista.

23.7 Muiden tokoilujen päätteeks pesiskentällä. Alkuun pyöri pää, otin siitä pari kertaa ylös ja uudestaan. Lopussa pysyi pääkin paremmin paikallaan, pisin pätkä 40 s, matka 10 m. Makasi ihan rennon näköisenä iloinen ilme naamallaan, mutta on taas kovin vaikea pitää se pää paikallaan.

24.7 Lenkillä muutamaan otteeseen. Ekat meni suurimmaks osaks hyvin, aikaa taisi olla maksimissaan minuutti, matkaa jokunen metri. Jonkun pätkän aikana kuului hiljainen piip-piip, mutta en ollut varma, oliko se Aku vai joku lintu, joten en puuttunut siihen. Myöhemmin toinen pätkä ei ollut yhtään onnisunut. Aku oli aika levoton, yhdessä vaiheessa jopa nousi ja tuli mun luo, kun läheisestä pihasta kuului paukahdus (lautoja tiputettiin lautakas päälle, joten ei mikään tolkuttoman luja ääni), en tiiä oliko se nousemisen varsinainen syy, Aku oli muutenkin paineistuneen oloinen. Aku siinä tilanteessa lähti mun luo (häntä alhaalla ja korvat luimussa) ja meni kuselle (väisti sen verran etten saanut heti kiinni), jonka jälkeen oli ihan kuin ei mitään olisi sattunut. Myöhemmin Aku tuli vielä perään (ilman havaittavaa syytä), kun olin sen jättänyt. Ihan rehellisesti sanottuna en kyllä vieläkään osaa tulkita, pelästyikö Aku oikeasti vai miksi nousi, mitä sen päässä oikeasti noissa tilanteissa liikkui. Jonkun kusiaisen sen mahakarvoista löysin kotiin tultua, joten hitostako tiiän, vaikka joku sellainen sitä olisi purrut ja tehnyt makuusta ikävää. Tää on nyt kyllä melkoisen ärsyttävää, kun välillä onnistuu ja välillä ei, enkä oikein itsekään tiiä, missä mennään. Ei tää nyt kovasti etenevän vaikuta.

25.7 Vähän oli muuta ohjelmaa...

26.7 Takapihalla lyhyt pätkä agiliitelyjen ja tokoilujen päätteeksi. Pisin 6 m /40 s. Haisteli yhdesä vaiheessa jalkaansa, sen keskeytin. Pari kertaa vilkaisi nopeasti sivulle, mutta muuten makasi rentona (ehkä liiankin rentona, kokonaan toisella lonkallaan) paikoillaan.

Ei kommentteja: