Tottelua tihkusateessa

Voi kun osaakin pieni koikkeripoika tehdä omistajansa välillä kovin iloiseksi :) Tihkusateessa käytiin lähikentällä tokoilemassa.

Alun seuraamispätkän jälkeen tehtiin ruutunmenoa, joku 6 toistoo ehkä. Sinnehän Aku laukkaili kamalalla innolla. Joskus vähän ihmettelen, millä se päättää, miten kiva mikäkin asia on, mutta en kyllä valita yhtään. Kymmenestä metristä sujui tosi kivasti, sitä pidemmillä oli epävarmempi. Ruututreenailut keskeyty, kun viereisellä leikkikentällä lapset puhalteli pilliin ja Akun piti vuhhitella sitä. Seuraaminen onnistui pillin äänistä huolimatta, joten tehtiin sitä välissä. Ruutua yritettiin myöhemmin vielä uudestaan, mutta ei ollut Akulla enää samanlaista intoa sinne tunkee ja paikkakin oli vähän hakusessa. Pitäis osata tyytyä muutamaan iloiseen suoritukseen ja lopettaa ajoissa...

Noutoja tehtiin puulla yksi täydellinen (no okei, luovutuspaikka olisi voinut olla tiiviimpikin, mutta kuitenkin), siitä siansaparo palkaksi. Odotti käskyä, laukkasi molempiin suuntiin, tarttui kapulaan reippaasti.

Seuraamisen käännökset oli nyt hyviä, pysyi kontaktikin. Kaukoja tehtiin reilusta viidestä metristä eka yksi m-i, sitten m-i-m ja lopuksi m-i. Keskimmäisessä vähän kuului jotain örinää, muuten oli ihan hiljaa, eikä ennakoinut :)

Luoksetuloja otin pari (siis ihan läpijuoksuna) ja luoksetulon pysäytyksiä vielä erikseen. Suullisella+käsimerkillä pysähtyy jo aika kivasti, pelkällä suullisellakin pysähtyy, mutta viiveellä. Treenataan lisää.

Paikkamakuussa matka 2-7 m, aika 3-15 s, katteli mua ihan koko ajan.

Tyytyväinen olin Akun työskentelyyn. Se oli oikein innolla mukana koko ajan ja teki kaiken niin hyvin kuin osaa, eipä siltä voikaan enempää vaatia.