Eilen tokoiltiin hieman sisällä ja tänään ulkona, molemmilla kerroilla Ella oli ihan ylivireinen. Jotenkin käsittämätöntä, millaiset kierrokset se voi tokon treenamisesta vetää. Eilen tehtiin vain hieman seuraamista sekä kaukoja. Tänään tehtiin ensin avoimen liikkeet palkatta putkeen. Seuraaminen ok, etupäällä tosin liikkui lähinnä laukalla siinä innossaan ja meinas vähän äänitehostettakin tulla mukaan. Liikkestä maahanmenossa jäi ensim kyynärät ilmaan. Epäilen edelleen, että johtuu kylmästä, sillä sisällä menee ihan maahan asti. Luoksetulon stoppi valui ja loppuliikkeessä jäi viereen seisomaan, liikkeestä seisominen valui. Nouto hirmu hieno, paitsi että syöksyi kapulalle. Kaukot muuten hyvät, mutta pari viimeistä vaihtoa Ella yritti tehdä toinen etutassu ilmassa, kun paleli kovasti. Luoksetulon pysähdyksiä ja liikkeestä seisomisia otettiin vielä erikseen. Jälkimmäinen parantui, kun pari kertaa huomautin valumisesta, mutta tuo ensimmäinen ei edelleenkään edennyt mihinkään.
Tuota otsikon kysymystä on mietitty tässä nyt pari päivää. Vähitellen olen tullut tulokseen, että kyllä, liiallinen innokkuus on ongelma, jollei sitä intoa osaa kanavoida oikein. Molempina päivinä treeneissä on se ylimääräinen into purkautunut vähemmän toivotulla tavalla. On kuulunut semmoista tukahdutettua piippausta "iih-iih-iiih" varsinkin seuraamista sisältävissä liikkeissä, istumassa pysyminen on ollut hankalaa (eihän sitä nyt millään malta pitää sitä pyllyään maassa, jos kohta pitää juosta lujaa luokse...), ja muutenkin tekeminen on ajoittain liian innokasta (mm. noutokapulalle juostaan niin lujaa kuin jaloista lähtee ja jarrutus venyyy). Kokeita ajatellen oli kuitenkin kiva huomata, että palkkaamattomuus ei ainakaan tänään vaikuttanut intoon mitenkään, noutoa ja kaukoja varten sain Ellaa ihan rauhoitella.
Ella tuntuu treenatessa ihan hirvittävän itsevarmalta, ei sille varmaan ikinä tule mieleen, että se saattaa tehdä jotain väärin. Se on omasta mielestään varmaan ihan älyttömän taitava ja sen mielestä on ihan sairaan hauskaa tehdä asioita. Se ei kysele, tekeekö se oikein, sillä se tekee mielestään aina oikein. Ei sitä haittaa, vaikkei saa palkkaa, se tekee sitten vaan saman uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ilmeisesti luottaen siihen, että kyllä se palkka joskus tulee. Äh, en taaskaan saa ajatuksiani jäsenneltyä järkevästi, tästä saa varmaan kukaan mitään tolkkua. Toteanpa nyt vielä loppuun, etten pidä Ellan innokkuutta ollenkaan huonona asiana, päinvastoin, ärsyttää vaan kyvyttömyyteni hyödyntää ja hallita sitä.
2 kommenttia:
samojen asioiden kanssa ollaan pähkäilty meilläkin, kuten varmaan arvaat ;)
meillä on nyt otettu käytännöksi se, ettei mitään nostattavaa palkkausta käytetä. Hippa saattaa saada treenin lopuksi pallon jota saa lutuuttaa ja rauhoittuu siitäkin, mutta mitään repimistä ei harrasteta.
Loppupalkkakin voisi olla pelkkä nami, mutta luulen että silloin koira jäisi odottamaan lelua palkaksi eikä kierrokset laskisi.
mutta siis oikeestihan, ihan aikuisten oikeesti tuollainen ellan kaltainen ylivireinen reenikaveri on oikein hauska juttu :)
Ellankin kanssa oon siirtynyt enemmän namipalkkaan tokoillessa, kun vire nousee ihan mahdottomasti jo ihan siitä, että se lelu on edes mukana. Tosin eipä ne namitkaan sitä varsinaisesti rauhoittavan näytä... Ja tosiaan, hauskahan tuon kanssa on treenata, mutta vähän ihmeissäni välillä sen kanssa oon, kun Akun kanssa tottui ihan päinvastaisiin ongelmiin.
Lähetä kommentti