Noutohommia

Saatiin eilen uusia noutokapuloita (metalli ja ohjattu nouto) ja tokihan niitä piti sitten tänään heti testailla. Tokoiltiin siis Ellan kanssa iltapäivällä, siellä samassa paikassa kuin ennenkin.

Tunnarilla aloitettiin. Alku meni vähän ihmettelyksi, kun olin epähuomiossa onnistunut iskemään kapulat paikkaan, missä toisella puolella metrin päässä oli koirankakkaa ja -pissaa, toisella puolella pissaa. Ei Ella siinä sitten tahtonut muistaa, mitä pitikään haistella. Uudella lähetyksellä meni kapuloille ja haisteli niitä, mutta otti väärän. Olen melkein varma, että se ihan oikeasti haisteli, joten vähän epäilen että moneen kertaan käytettyyn kapulaan on tarttunut omaa hajua jossain vaiheessa. Lopuilla toistoilla etsi oikean.

Noutoa tehtiin puulla ja metallilla. Puisella kapulalla tehtiin ihan kokonaista liikettä, vieläkin se palautus on vähän huono. Tai huono ja huono, kyllähän se laukalla tuli, mutta ei niin innokkaasti kuin aiemmin. Toisaalta nyt se ei niin pahasti kapulalle syöksykään. Metallikapulalla tehtiin vauhtinoutoja; hullutin Ellaa kapulalla, päästin noutamaan ilman odottamista, juoksin karkuun palautuksessa. Vauhtia tuli tuolla tekniikalla kivasti, mutta kokonaisena liikkeenä palautus oli vielä tahmeampaa kuin puukapulalla.  

Ohjattua noutoa tehtiin ilman merkkiä, jätin Ellan seisomaan noin viiden metrin päähän keskimmäisestä kapulasta ja lähetin siitä. Kerran se taisi ängetä väärälle kapulalle, muuten seurasi ohjeita hyvin. Kummallista oli, että Ella lähti aina palauttamaan hyvin iloisella laukalla (loppuun asti en palautusta ottanut), vaikka luulisi että paikallaan olevan kapulan noutaminen ei olisi niin hauskaa kuin heitetyn kapulan.

Illemmalla tollerityttöjen kanssa jäällä lenkkeiltäessä sattui ikävä välikohtaus. Joukkoon oli huomaamatta takaapäin littynyt airisuros, joka suuntasi suoraan Akun luokse, ja rähinähän siitä tuli. Eivät onneksi suurempaa tappelua aikaiseksi saaneet, ja lintukoirat saatiin pian haalittua kasaan, mutta airiksen omistajaa ei tietenkään näkynyt missään. Lopulta se jostain näkyviin tuli, mutta ei kyllä turhaa kiirettä pitänyt, ja viitsi sitten vielä syyttää meitä siitä että koiransa meidän luona pyöri. Yleensä en jaksa ärsyyntyä tommosista tilanteista kun mitään ei satu, mutta nyt kyllä Ellan puolesta harmittaa. Teinikoira ei tarvitsisi yhtään tommosia kokemuksia juuri kun pahimmat pöhinät ja räksytykset on ollu jäämässä pois. Ärsytystä lisää sen airiksen omistajan asenne. Aku on karannut niin monta kertaa (varsinkin aksatreeneissä...), että en koe itselläni olevan kamalasti varaa muiden koirista valittaa, mutta eipä ole mulle ikinä tullut mieleen muita Akun karkailuista syyttää...