Aksaa

Aku pääsi iltapäivällä umpihankilenkille jäälle ja Ella lähti illalla aksatreeneihin. Rata tommonen (paitsi että seiskan numero onkin väärällä puolella, hypättiin siis hyppy toiseen suuntaan):

Neloselta alkaen tehtiin, hypyt oli poikkeuksellisesti 45 cm, mutta eipä se mitään ongelmia tuottanut. Pätkälle 4-8 kokeiltiin kahta eri ohjausvaihtoehtoa. Vaihtoehto 1: Pakkovalssi kutoselle, perään heti toinen valssi ja seiskalla niistosokkari. Vaihtoehto 2: Valssi vitosella, kutosella takaakierto+päällejuoksu, seiskalla taas niistosokkari. Yllättäen molemmat toimivat alkuräpellyksen jälkeen suunnilleen yhtä hyvin, mutta vitoselle en millään meinannut saada nättiä käännöstä. Alkuun ajattelin, etten kakkosvaihtoehdossa millään ehdi seiskalle ohjaamaan, mutta loppujen lopuksi meinasi jäädä ihan ylimääräistä aikaa siinä. Niistopersjätön Ella luki hyvin, kymppiputkeen irtosi hirmu hienosti. Pöydän suoritustapa oli aluksi unohduksissa, mutta palautui kuitenkin mieleen. Lopussa ei mitään ihmeellisyyksiä ollut, vähän valsseja, takaakiertoja ja päällejuoksuja. Kontaktit hyvin, palkkasin kaikille.

Kepukoita tehtiin lopuksi, ja olikin ehkä onnistuneimmat keppitreenit piiiitkään aikaan. Vaikeampaa puolta tein kujalla, joka kiinni ekaa väliä lukuun ottamatta. Päästiin vaiheeseen, jossa eka keppi oli noin kaksi tukiraudan leveyttä (eli joku 10 cm?) sivussa, muuten kaikki kepit samassa linjassa. Helpompaa puolta tehtiin tavallisilla kepeillä muutama toisto, kaikki ihan virheettä :)

Oon muutaman viikon aikana nähnyt useammankin kerran unta agikisoista ja Ellan mittauksesta. Että pikkuisen asia ilmeisesti stressaa... Kuitenkin tuntuu, että tällä hetkellä suhtaudun mahdolliseen makseihin joutumiseen jotenkin liian kevyesti. Aina kun makseihin joutumisen mahdollisuudesta jollekin mainitsee, alkaa hirveät säälittelyt ja tulee kikkoja, millä sen voisi medeihin saada. Ei, en edelleenkään sitä makseihin halua, mutta hitto kun ei se voivottelu ja sääliminen auta mitään! Tiiän kyllä muutenkin, että ne hypyt on isoja ja raskaita pienelle koiralle, tiiän että hyppääminen pitää ehkä opettaa uudestaan, tiiän että se ei pärjää vauhdissa isommille koirilla, tiiän että koko homma on muutenkin ihan perseestä. Mutta ei, en siltikään meinaa "hukata" kisakirjaa jos tulos ei miellytä, en meinaa opettaa Ellaa kyykistymään mitattaessa. Jos se on maksi, niin se on maksi, en mä halua sitä väärään luokkaan kisaamaan. Hemmetti, haluan vaan tietää sen oikean luokan. Sitten kun vielä pääsisi jonnekin mitattavaksi, tuntuu senkin järjestäminen nyt taas olevan vaikeaa.