Sunnuntain harrasteluja

 Ellalla on ollut tänään kovasti ohjelmaa: aamupäivällä oltiin harjoituskoirakkona tokossa ja iltapäivällä vastaavassa hommassa agissa. Kotoa lähdettiin kymmenen jälkeen ja takaisin tultiin puoli neljän maissa, joten aika rankka päivä oli pienellä koikkerilla, varsinkin kun kummassakaan treenissä ei kunnollisia taukoja ollut.

Toko ei oikein sujunut tänään, jostain syystä Ella otti aika kovasti häiriötä ympäristöstä. Aloitettiin avoimen kaukoilla, niissä oli vaikka mitä ongelmaa. Eka istumaannousu oli vaikea, liikkui eteenpäin ja ennakoi loppuperusasentoa. Korjailtiin noita sitten. Seuraavaksi tunnaria. Tehtiin eka ilman mitään käskytyksiä ja niitä alun säätämisiä, matkaakin vain muutama metri. Ella oli hirmu pätevä, etsi ja palautti oman oikein nätisti. Kokeiltiin liikkuroituna alkuhässäköineen, se oli Ellalle ihan liikaa, katosi haistelu liikkeestä kokonaan. Seuraavaksi tehtiin ilman liikkurointia lyhyemmällä matkalla, mutta taas tuli väärä. Saatiin kuitenkin lopulta palauteltua haistelu liikkeeseen ja tehtiin useampi onnistunut toisto lyhyellä matkalla. Ohjatun noudon suuntia tehtiin kapuloiden kanssa. Vasen oli alkuun jostain syystä tosi vaikea, ei meinannut hahmottaa ollenkaan. Loppuun luoksetuloa surkeilla stopeilla, muutamaan kertaan nousi odottaessaan seisomaan. Loppuun katteltiin Ellan luoksetuloa isommallakin porukalla, mutta eipä siihen mitään ihmeitä keksitty.

Harmittaa, kun meni niin räpeltämiseksi vähän kaikki. Jotain hyvää kuitenkin, saatiin nimittäin muutama ongelman aiheuttaja esiin. Esimerkiksi tunnarissa valmisteluilla (Ellan silittely juuri ennen lähettämistä) näyttää olevan hyvinkin suuri merkitys, ne kun jää pois, menee homma sähläämiseksi. Kaukot vähän ärsyttää, se on kyllä kumma liike, kun välillä ei ole mitään ongelmia ja sitten välillä kaikki kusee. Ei oikein tiiä, mitä ja miten pitäisi treenata, kun onnistuminen on päivästä kiinni. Luoksetulo vaatii toistoja, toistoja ja toistoja, kun ensin saisin kehiteltyä jonkinlaisen suunnitelman sen opetukseen. Voi meinaan olla aika hankalaa kerralla korjata odottamista, pysähdyksiä, liikkeen loppua ja ennakointia.

Suoraan tokoiluista lähdettiin aksaamaan Kapasen maneesille. Häiriötä riitti sielläkin: vieras paikka, vieraat esteet, hepankakkaa, hirveesti porukkaa ja useampi koira samaan aikaan tekemässä. Ella keskittyi kuitenkin hienosti aksaamiseen, ja söi hepankakkaa sekä rakasti ihmisiä sitten omaa vuoroaan odotellessa. Tehtiin joitakin ohjausharjotuksia ja yksittäisiä esteitä. Puomilla Ella oli ekalla kerralla tavallista hitaampi, sen jälkeen meni normaalisti. Kontaktit pääosin ok, mut jos jäin kovasti jälkeen, kääntyi sivuun alastulolla (oli siis kyllä 2o2o). Keinu oli ihan kamalan liukas, mutta sitäkin Ella teki hirmu hyvin. Kepeille menoa kokeiltiin rauhassa pari kertaa, mutta kun ei Ella niitä tuntunut hahmottavan niitä ollenkaan, niin annettiin olla. Pari kertaa radanpätkällä tuli kummallinen esteen ohitus, mikä vähän ihmetytti, kun ei Ella normaalisti esteistä ohi juoksentele, mutta ehkä voi laittaa olosuhteiden piikkiin.

Kapasen maneesi tuntui kamalan ahdistavalta paikalta, tuli vähän turhan elävästi mieleen Akun treenit kyseisessä paikassa muutama vuosi sitten, silloin kun Aku keskittyi enemmän haistelemiseen kuin esteiden suorittamiseen ja kotiin päästyä väänsin porua valehtelematta vähintään joka toisen treenikerran jälkeen. Jotenkin tosi loogisesti tuon seurauksena iski kamalan huono omatunto, kun Aku on taas koko viikonlopun ollut kotona Ellan harrastaessa. Omantunnon hiljentämiseksi käytiin vähän tokoilemassa, ja kyllä kannatti.  Aku oli ihan hurjan tohkeissaan ja Ellan treeneistä jäänyt harmitus katosi hölmöä koirapoikaa katsellessa :) Minkä ihmeen takia en treenaa sen kanssa useammin? Aku on varsin huvittava, kun se niiiin tietää olevansa pätevä ja sitten se tekee sitä tätä ja vielä vähän totakin vaikkei edes pyydetty. Sitten kun sitä vähän kehuu, se heiluu kymmenellä mutkalla naama virneessä. Ei me mitään järkevää saatu tehtyä, kun mun osalta homma meni Akulle hihittämiseksi, mutta hauskaa oli kummallakin. Hitto vie, kyllä sille pitäisi joku kunnon harrastus saada, ihan jo senkin takia, että tuollaisen pellen kanssa treenaaminen on ihan loistavaa vastapainoa tosikko-Ellan kanssa tekemiselle. Ja ehkä vähän Akun itsensäkin takia. Tai aika paljonkin.