Tokoa

Oltiin Ellan kanssa tänään tokokoulutusohjaajakurssin harjoituskoirakkona lumisella Koivuniemen kentällä. Paikka oli Ellalle vieras ja ekaa kertaa ikinä oltiin tokon ryhmätreeneissä, mutta eipä tuollaiset pikkuseikat vaikuttaneet Ellaan mitenkään. Etukäteen vähän arvelutti, mitä hommasta tulee, kun aiemmin treeneissä on ollut ehkä yksi tuttu koira kentän laidalla ja yhtäkkkiä onkin toistakymmentä vierasta koiraa ympärillä pyörimässä. Hyvähän siitä kuitenkin tuli, sillä kun Ella oli tekemässä tokohommia, niin Ella teki tokohommia välittämättä siitä, mitä ympärillä oli. On se vähän erilainen kuin Aku, joka tuon ikäisenä treeneissä harrasti lähinnä muiden koirien luokse karkailua, kun kaikki oli vaan niiiin kivoja.

Aluksi jakaannuttiin niin, että jokaista koirakkoa tuli opastamaan kaksi koulutusohjaajakurssilaista, jotka molemmat ohjasivat jonkin tempun opettamista. Ellan kanssa opeteltiin ekana läppy-temppua, jonka se oppikin ehkä kymmenellä toistolla kun sitä tassunantamisesta lähdettiin muokkaamaan. Eipä ole ikinä mitään noin äkkiä oppinut. Toisena temppuna oli jalkojen välistä pujottelu, jonka Ella jo osaakin, joten siinä nyt ei sitten opeteltavaa ollut.

Temppuilun jälkeen tehtiin kuuden koirakon ryhmässä kontaktiharjoituksia. Ensin käveltiin koirien kanssa ringin sisällä ja koiraa piti ottaa kontaktiin käskysanoja tai koiran nimeä käyttämättä, muita ääniä sai käyttää. Ilmeisesti harjoituksen ideaan kuului, että koiran olisi pitänyt välillä hukata kontakti, mutta Ellapa tapitti mua koko ajan. Mielestäni kyllä parempi noin, ettei ketjuta mitään häröilyä hommaan mukaan. Seuraavaksi oli seuraamisharjoitus, jossa muodostettiin kaksi riviä ja sitten käveltiin lomittain toisia vastaan, Ellalla ei mitään ongelmaa siinäkään.

Lopuksi muutama koirakko jäi vielä näyttämään kisaliikkeitä käskytettynä. Ellan kanssa tehtiin avoimen liikkeistä seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja nouto. Seuraaminen oli varsin surkeaa, mutta sen pistän täysin lumisen kentän piikkiin, ei voi pieni koikkeri seurata kunnolla, jos pitää lumihangessa kahlata. Liikkeestä maahanmeno hyvä. Luoksetuloa tehtiin ekaa kertaa kokonaisena liikkeenä. Pysähdys valui ja valui, seisahtui reilun parin metrin päähän musta, lopun tuli reippaasti. Noudossa ekalla kerralla nousi kapulan heittämisen jälkeen seisomaan, muuten ok. Uusinta kokonaisuudessaan hyvä.

Ennen lähtöä otettiin vielä tervubelgin ja lapinkoiran kanssa lyhyt paikkamakuu. Jostain syystä belgi oli Ellan mielestä ihan kamala, mikä on vähän ikävämpi asia, sillä kyseinen koira asuu Joensuussa, kisaa avoimessa luokassa, eikä ole maailman rauhallisin paikkamakaaja. En halunnut kokeilla, pysyykö Ella sen vieressä paikallaan, joten lappalainen oli keskellä, Ella ja belgi reunoilla. Piilossa olin, puoli minuuttia - palkka - minuutti, lapinkoiran omistajan mukaan oli Ella ollut rauhallinen ja siltä näyttikin kun pari kertaa vilkaisin.

Olipa hauskaa olla vaihteeksi tommosessa ohjatussa ryhmätreenissä, on se aika erilaista kuin itsekseen treenaaminen. Vähän kyllä hämmensi, kun selvisi, että suurin osa kurssilaisista ei ollut itse ikinä tokoa kisannut ja alokasluokankin liikket olivat joillekin vieraita. Siis lähinnä ihmettelen, miksi kukaan haluaa koulutusohjaajaksi, vaikkei kokemusta kovin kovasti ole edes oman koiran kanssa. Itse en vieläkään halua ketään neuvomaan missään tokojutuissa, eihän mulla ole mitään hajua, miten muita koiria kuin paria hassua koikkeria koulutetaan.

Kotona ja lenkillä ollaan muutamana päivänä vähän tokojuttuja tehty. Tunnari sujuu sisällä hienosti, avoimen kaukot on lenkin lomassa toimineet hyvin, luoksetulon pysäytys on edelleen surkea. Ylempien luokkien kaukojen alkeita ollaan tehty niin, että Ellan edessä on rima, jonka yli ei saa astua, lähti toimimaan hyvin. Kosketusalustalla alkaa idea taas ajoittain löytyä. Hyppyä tehtiin torstaina treenien jälkeen, se sujui hyvin, osan toistoista palkkasin istumiseen, osan tein kokonaisena liikkeenä. Ei kai muuta, en ainakaan muista. Vähän ärsyttää, kun lunta on sen verran paljon, että ulkona ei voi oikein kunnolla treenata, kun mitään aurattua kenttää ei lähellä ole. Treenimotivaatiota kun kuitenkin olisi, olosuhteet vaan vähän rajoittaa.