Käytiin pesiskentällä tokoilemassa. Luntahan siellä oli, mutta pystyi kuitenkin tekemään ja tehtiinkin sitten vaikka mitä.
Aloitettiin ohjatulla noudolla (niillä pahvirullilla...), pakkohan sen toimivuutta oli testata pidemmillä matkoilla. Ensin pari toistoa niin, että vain reunimmaiset oli paikoillaan, sen jälkeen lisäsin keskimmäisenkin. Kerran Ella sitä keskimmäistä oli hakemassa, mutta kun totesin sille, että eipä niin kuulu tehdä, ei se sitä enää yrittänyt noudella. Kapulat oli sen viiden metrin päässä toisistaan ja Ellan lähetin noin kymmenen metrin päästä keskimmäisestä. Hirmu hyvin lähti pelittämään, kun Ella alkoi keskittyä liikkeen tekemiseen ihmeellisten lumikasojen ja -möykkyjen ihmettelyn jälkeen. Palautuksia en vaatinut loppuun asti, vaan palkkailin, kun oli tulossa luokse.
Sain eilen illalla (tai no, yöllä..) loistoidean kiinnittää metallinoutokapulan irronnut laippa paikoilleen nippusiteillä ja tänään päästiinkin sitten pitkästä aikaa tekemään pari toistoa metallinoutoa. Kapula upposi hankeen ihan kokonaan, mutta reippaasti Ella sen sieltä kaivoi esiin ja palautti. Heti perään yksi nouto puukapulalla, hyvä. Puukapulaa noutaessa Ellan vauhti oli parempi kuin metallilla tehdessä, mutta senkin noutaa laukalla, joten eipä siinä ongelmaa näytä olevan.
Noutojen jälkeen otettiin luoksetuloa. Tänään ei ennakoitu ollenkaan, mutta stopit oli aika surkeita. Takapalkkaakin kokeilin ja Ella sen idean tuntui periaatteessa tajuavan, mutta ei se pysähdyksiä parantanut pätkääkään. Onpa sekin kokeiltu sitten. Mitähän seuraavaksi yrittäisi? Yhtään ei kyllä huvittaisi yrittää mitään, ihan tyhmä liike.
Välissä avoimen kaukot liikkeenä, hyvät. Ruutua räpellettiin lopuksi. Ensin ihan tosi lyhyeltä matkalta, sitä etureunaa tykkäsi Ella tarjota. Ihan piruuttani kokeilin, mitä tapahtuu, jos vähän kauempaa (ehkä jonkun 7 m päästä) yritän Ellaa ruutuun lähettää. Ella liikkui pari metriä eteenpäin, kääntyi ympäri, steppaili paikoillaan ja toistetusta käskystä peruutti vähän, ehkä kymmenennellä käskyllä löysi ruutuun. Ei ole raukka nyt ihan tainnut tajuta homman ideaa, joten taisi loppua ruudun naksuttelu tähän. Kiva ois ollut se ilman mitään kohdetta opettaa, mutta eipä näytä onnistuvan. Jos olisi ollut kosketusalusta mukana, niin olisin sen käynyt ruutuun lätkäisemässä, mutta kun ei ollut, niin ei tehty sitten enempää.
Käytiin tänään myös juoksemassa, Siilaisille ja takaisin. Aku oli tavallisessa hihnassa ja valjaissa, Ella vetonarussa ja -valjaissa. Akun mielestä touhu oli ihan perseestä, Ellan mielestä ihan parasta. Aku lönkytteli hihnanmitan päässä perässä, Ella juoksi naru tiukalla edellä. Viime viikolla kävin pelkän Ellan kanssa juoksemassa, kulki silloinkin oikein hyvin.
Jaksan edelleen ihmetellä tuota Ellaa, jotenkin kummallista kun pienen koikkerin mielestä ihan kaikki tekeminen näyttää olevan maailman parhautta. Toi sen asenne on vaan niin hieno. Se tekee hommia tosissaan ja yrittää täysillä, se jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, kaiken lisäksi se on hurjan positiivinen, jos joku juttu menee pieleen, se toteaa että oho ja yrittää uudestaan. Samanlaisen asenteen kun saisi itselleen, niin olisipa aika hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti