Lähtö niin, että heti puomilla piti leikata takaa. Se selvästikin hidastaa Ellaa ja alastulokontaktilla pysähtymispaikan kanssa on pientä hakemista, mutta ekan toiston jälkeen tais tulla sentään suoraan oikealle paikalle. Nelosen takaaleikkaus vähän tökki. Tai siis takaaleikkaus itsessään kyllä sujui, mutta siinä olisi pitänyt kääntyäkin ja Ellaa olisi siis pitänyt pystyä linjaamaan hypylle, jottei se olisi singonnut minne sattuu. Myös vekin tekeminen kutoselle oli vaikeaa, Ella oli menossa renkaalle, kun en saanut pidettyä sitä kädessä. Välille 7-9 ei taidettu mitään kovin siistiä ohjausta saada missään vaiheessa, Ella lähti aika iloisesti lapasesta ennen kasia ja ohjaus meni sellaiseksi heittelyksi. Kaikista hankalin kohta oli 12-13. Ensin olin ihan liikaa edellä hypyllä, kun Ellalla kesti putken 11 (joka oli oikeasti useammalla mutkalla) suorittaminen paljon kauemmin kuin oletin. Sitten kun olin ajoituksen saanut kuntoon, alkoi Ella hakea hyppyä 14, ei oikein kääntynyt putkelta. Toistojen myötä saatiin pelittämään. Pitää kehittää joku jarrutuskäsky tuolle elukalle, tässä-käsky tossa toimi, mutta kun jarruttaminen ja käteen tuleminen on vähän eri asioita, niin ehkä ois parempi olla eri käskytkin. Hyppyä 14 Ella oli kovasti hyppimässä väärään suuntaan, mutta se pulma korjaantui lopulta ihan vaan "kierrä"-käskyä käyttämällä.
Jo eilen katselin, että Ellan lähdöt huononevat toistojen myötä, ja tänään totesin saman. Ekalla toistolla pysyi oikein kauniisti istumassa, sen jälkeen alkoi tulla ylimääräistä liikettä mukaan. Edelleenkään se ei törkeästi varastele, mutta levoton on. Eilen nousi useamman kerran seisomaan, tänään pysyi sentään istumassa. Mun pitäis varmaan itselleni selvittää, mitä ihan oikeasti haluan, nyt en oikein itsekään tiiä, mikä siinä on kriteerinä, mitä yritän opettaa. En tiiä, mitä pitäisi sallia, mistä palkata ja mihin puuttua. Jos jotain hyvää halutaan tilanteesta hakea, niin meillähän on tässä käyttämättä kaikenlainen negatiivinen palaute, jolla tarvittaessa voi edistää asian perille menemistä. Tuntuu julmalta ruveta kovin kovasti kieltämään seisomaan noususta tai ylimääräisestä heilumisesta, mutta voi olla vaikea pelkästään positiivisella vahvistamisella saada Ellalle rauhallinen istuminen.
Jäi kyllä kaivelemaan nuo takaaleikkaukset ja ohjaaminen ylipäätään. Ei pahalla tavalla, mutta niin että treenaamaan pitäis päästä. Ihan hirveästi olisi hiottavaa ihan noissa perusjutuissakin. Joku juttu Ellan ohjauksessa tökkii, on tökkinyt jo kauemminkin, mutta en oikein tiiä, mikä se on. Ohjaaminen ei vaan tunnu hyvältä, se ei ole sujuvaa, koira ei tuu käteen, ei pysy lapasessa, ite oon väärään aikaan väärässä paikassa tekemässä väärää asiaa. Ei vaan toimi.
Ellan kanssa treenaamisessa vaivaa ohjaamisen lisäksi muukin, nimittäin Ellan yleinen käyttäytyminen treeneissä. Toki on kiva, että se on innoissaan, mutta ajoittain tuntuu menevän vähän yli, se on välillä ihan raivona treeneissä. Se kuumuu, sitten se räksyttää, räksyttää ja räksyttää, lopettaa kuuntelemisen. Luultavasti olen ihan itse tuon sille opettanut ja vahvistan sitä jatkuvasti. Luulen, että merkittävänä syynä ongelmiin on se, etten osaa suhtautua Ellaan sen mukaan millainen se on. Pelkään edelleen, että Ellalta häviää motivaatio ja vauhti ja kaikki, jos se ei saa tehdä jatkuvasti mitä haluaa ja saa siitä vielä palkkaa. Sehän tietenkin vaikuttaa ihan kaikkeen, mitä sen kanssa treeneissä teen, sama ongelmahan meillä on ollut koko ajan:
Ensin palkkasin Ellaa, vaikka se juoksenteli esteiden ohi, ja ihmettelin, miksi se ei niitä esteitä suorita. Ongelma poistui, kun se ei saanut palkkaa, jollei suorittanut esteitä. Ei hävinnyt vauhti eikä motivaatio. Seuraavaksi palkkasin, vaikka Ella suoritti rataa enemmän itsekseen kuin mun kanssa. Nyt kun se ei enää sellaisesta ole palkkaa saanut, niin kappas, sehän ei ole enää hetkeen lähtenyt liitelemään luvatta viiden väärään esteen kautta hallin toiseen päähän. Ei hävinnyt vauhti eikä motivaatio. Niin, ja nakkiakin saa tunkea lähdössä neidin kitaan ihan miten paljon haluaa, ei näytä lähtevän vauhti siitäkään. Siellä lähdössä se ei kyllä vieläkään nätisti pysy.
Todennäköisesti tuo kaikki johtuu siitä, että en osaa enkä uskalla edetä koulutuksessa, en vaatia Ellalta asioita. Jumiudun siihen tietylle tasolle kattelemaan, että toi juttu on aika perseestä, toikaan ei toimi ja tollekin pitäis tehdä jotain. En kuitenkaan oikeasti edes yritä korjata mitään, kattelen vaan niitä ongelmia, enkä välttämättä edes tajua, että asialle voisi ja pitäisi tehdä jotain ennen kuin joku siitä sanoo niin että menee perille.
Huomasinpa taas, että on perin opettavaista katsella, kun muut tekee virheitä. Varsinkin kun ne virheet on samoja, mitä itse tekee. On aika jännä katsella, että toi epätoivoinen räpellys näyttää kamalan tutulta, oon muuten itse toiminut ihan just tolla tavalla väärin / epäjohdonmukaisesti / muuten vaan typerästi, ja oikeastaan teen edelleenkin niin. Huomasin myös, että oon kuitenkin varsin oppimiskyvytön ihminen. Tänään muun muassa otin Ellan pariin kertaan liikkeellä mukaan kontaktilta, vaikka eilen ihan tännekin kirjoitin, että pitäs ehkä miettiä, mitä siinä tekee. Eikä toi ollut edes ainoa tommonen juttu, niitä oli muitakin. On varsin turhauttavaa tajuta jälkikäteen omia virheitään, paljon kätevämpi olisi, jos kykenisi keskittymään treenaamiseen niin, ettei virheitä tee.
Kukaan ei varmaan jaksanut tänne asti lukea tuota pirun epäloogista ja vaikeaselkoista selostusta. En vaan jaksa kirjoittaa auki kaikki itselleni itsestään selviä asioita tai yrittää vääntää järkeviä lauserakenteita. Jos nyt joku kuitenkin luki, niin väärinkäsitysten välttämiseksi voin kertoa, että ihan oikeasti tykkään Ellan kanssa aksaamisesta ihan hirveästi, vaikka tosta tekstistä ehkä toisenlaisen kuvan saakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti