Koohot aksaamassa

Torstain aksatreeneissä oli teemana ratojen aloitukset. Treenin suunnittelija ei paikalla ollut, joten osittain jäi epäselväksi, miten mikäkin olisi ollut tarkoitus ohjata, mutta Akunpa kanssa sillä ei niin väliä ollut, koska sen kanssa ei hienot lähtökuviot ole mitenkään erityisen tärkeitä.


Eka pätkä 1-6, yritin mennä putken taakse vastaanottamaan. Akun mielestä puomi oli kivempi kuin putki, ja rengas sekä okseri täysin turhia esteitä, joten Aku juoksenteli lähdöstä suoraan puomille. Saatiin lopulta onnistumaan kun tehtiin okserilta aloittaen. Toinen pätkä 11-16 sujui paremmin; otin 11 ja 12 välissä Akun vastaan, jotta sain suoristettua okserille, ja ennen keppejä tein persjätön.

Ellan kanssa tehtiin keppejä. Hyvät puolet asiassa: Viime viikkoiset räpellykset ei näyttäneet vaikuttaneen mitenkään mihinkään. Huonot puolet: Räpellettiin tänään vähän lisää. Mut ei kamalan pahasti kuitenkaan. Kujalla tehtiin, alku vähän auki, muuten kiinni. Meni hyvin muutama toiston. Sitten vedin alun kiinni, pari kertaa yritettiin, aloitti molemmilla tokasta välistä. Avattuna onnistui. Aattelin kokeilla niin, että otetaan vauhtia putkesta, mutta meni räksyttämiseksi koko homma. Joo, kyllä noitten keppien kanssa vielä tekemistä riittää.

Yritettiin Ellan kanssa tehdä tota pätkää 21-28, helpotettuna parissa pätkässä onnistui, tommosenaan oli alku vähän liian vaikea mulle ja Ellalle. Lopun takaaleikkaukset tökki alkuun kamalasti, mut sujui lopulta nekin. Lähdössä istumista treenattiin enemmänkin, palkkailin paljon. Pari kertaa nousi kuitenkin seisomaan ja nyt kyllä julmasti käytin p*rkelettä siinä. En kyllä ihan ymmärrä, mikä siinä odottamisessa nyt oikein on ongelmana, kun se menee treeni treeniltä huonommaksi.

Akun kanssa pitäisi treenata useammin ja tavoitteellisemmin. Ihan vaikka vaan sen takia, että itsellä pysyisi muutama koirankoulutuksen perusasia mielessä, Aku osaa muistuttaa niistä hyvin. Aku kestää ehkä yhden-kaksi epäonnistunutta suoritusyritystä, jos räpelletään enemmän, se toteaa "ei kiinnosta, tee keskenäs jossei kelpaa" ja lykkää nenän maahan. Jos hinkataan samaa, onnistunutta kohtaa monta kertaa, lähtee Akulta vauhti, vaikka se tekemisestä palkkaa saisikin. Ja se palkka, se on Akulle tultava, jos se tekee oikein, sitä ei todellakaan jätetä palkkaamatta oman virheen takia. Aku pakottaa ajattelemaan mitä, miten ja kuinka paljon sen kanssa treenaa. Ellan kanssa sorrun jatkuvasti tekemään enemmän kuin ajattelemaan, koska se jaksaa niin paljon enemmän. Hyvä asiahan toistonkestävyys on, mutta helposti menee treenaaminen sellaiseksi "määrä korvaa laadun" -räpeltämiseksi, mikä ei sitten johda oikein mihinkään.