Eilen kävi Heli hieromassa molemmat koohottimet. Aku pääsi ensimmäisenä käsittelyyn, rentoutui kivasti hierottavaksi. Muutama selkeä kipupiste löytyi, pahin niistä lavan seudulta, lisäksi ne perinteiset lantion alueella, mutta ei mitään ihmeellisempää. Laseria sai pahimpiin paikkoihin. Lapojen lihasten todettiin selvästi surkastuneen, selässä oli lihasta vielä ihan hyvin. Ylämäkikävelyä saatiin ohjeeksi harrastaa, josko sen avulla saataisiin lihaskuntoa ylläpidettyä nyt kun Aku ei enää aktiivisesti itse liikukaan.
Ella oli vähän levottomampi hierottava, neiti olisi halunnut leikkiä ja laittoi homman muutaman kerran ihan pelleilyksi. Saatiin sekin kuitenkin hierottua. Myös Ellalla oli muutama pieni kipupiste, lapojen takana ja lantion seudulla, laseria sai sekin niihin. Ei mitään poikkeuksellista silläkään, kuulemma hyvin tyypilliset jumikohdat paljon liikkuvalla koiralla ja hyvin pehmeni käsittelyllä. Ellan lihaksia Heli kehui, ovat kuulemma ihanat, noin nuoreksi koiraksi tosi hyvässä lihaskunnossa.
Agilitytreenit jäi taas välistä. Iltapäivällä kotiin tullessani huomasin Ellan silmän rähmivän oikein kunnolla ja punoittavan selvästi ja myös Akulla oli normaalia enemmän rähmää silmissä, joten mitään järkeä ei ollut pölyiseen halliin lähteä kirmailemaan. Josko nyt kotihoidolla paranisi.
Ellan kanssa käytiin räntäsateessa Sinkkolan vieressä tokoilemassa. Paikkamakuu ok, tosin vain puolisen minuuttia, kun en raaskinut pidempään makuuttaa siinä säässä. Yksi luoksetulo, hyvä. Liikkeestä maahan hyvä, mutta liikkeestä seisominen oli nyt sitten unohtunut kokonaan. Seuraamisesta tehdessä ei seiso-käskystä tapahtunut aluksi yhtään mitään, sitten tarjosi maahanmenoa. Namit kädessä, vapaasta liikkeestä tehdessä tuli hyviä toistoja, mutta senkin jälkeen seuraamisesta tarjosi maahanmenoa ja istumista väliin. Lopulta saatiin sentään useampi onnistunut toisto peräkkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti