Tänään oli Ellalla aamupäivällä ohjelmassa koikkeriagia Riihimäellä, kouluttajana oli Merja Suomalainen. Radanpätkiä en edes yritä piirrellä, kun en niitä jaksa muistaa, eikä varsinaisesti mitään ohjauskuvioita mihinkään hiottu. Kaikki pätkät oli sellaisia, että välissä oli ohjausta vaativia kohtia ja välillä pahdettiin lujaa suoraa. Ellan kanssa tuollaiset on ehkä kaikista vaikeimpia, kun välillä koira saa juosta, mutta sitten taas pitäisi olla hallinnassa. Ella irtoili vähän omiaan, mutta ei nyt kuitenkaan mitään älytöntä sinkoilua esitellyt, välillä ihan kääntyi katsomaan, kun en tullutkaan perässä. Merjakin totesi asian, jonka oon ehkä joskus aiemminkin kuullut: Ellaa ei pidä palkata sen suorittaessa omavalintaisia esteitä. Tehtiin ratoja suht lyhyissä pätkissä (kun pitemmät ei onnistunu), eikä jääty toistamaan onnistuneita kohtia. Mitään ihmeellisyyksiä ei tullut esiin, oli Ellalta aika semmoista normaalia tekemistä. Aan kontaktista Ella tuli kerran läpi, muita ongelmia ei esteillä ollut.
Suoraan koikkeriagista jatkettiin Ellan kanssa Joensuuhun. Aku jäi pariksi viikoksi Kangasalle lomailemaan vanhempieni seuraksi ja toimittamaan tärkeää seura- ja vahtikoiran virkaa. Mulle tuli jo kauhee ikävä, oon moneen kertaan ehtinyt miettiä, miks sen sinne suostuin jättämään. Koirapoika kuitenkin viihtyy kuulemma erinomaisesti, selvästi maisemanvaihdos sitä piristää. Ellan kanssa pitäisi nyt sitten ottaa projektiksi asiallinen hihnakäytös, siinä riittääkin tekemistä.
Junamatkalla mietin meiän agilityjuttuja ja totesin, että tuntuu koko touhu taas jotenkin kamalan vaikealta, on sellainen olo, etten hallitse lajia ollenkaan. Treenaaminen on kivaa ja moni asia sujuu, mutta silti mulla on pallo hukassa. En oikein itsekään tiedä, mitä haluan tai odotan tai mikä tässä on ongelmana. Joku vaan mättää. Ehkä se ongelma on mun korvien välissä.
Kirjoitin tähän pitkät pätkät ajatuksia eilisen kokeen pohjalta, mutten kuitenkaan kehdannut tekstiä näytille jättää, kun sisältönä oli lähinnä se, että tarkemmin ajateltuna koko koe meni aika huonosti. Jostain syystä en vaan saa kovin suurta riemua revittyä siitä koesuorituksesta, vaikka oli siellä onnistumisiakin. Oli kiva saada ykkönen, mutta tuntuu, ettei me sitä oltais ansaittu. Okei joo, en valita enempää. Jos joku tietää, mistä niitä uusia asenteita voi hankkia, niin saapi kertoa mullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti