Kadonnut aksamotivaaatio

... tai emmä tiiä, mitä tää on. Tavallaan haluaisin treenata, mutta sitten kuitenkaan ei kiinnosta. Haluaisin valmiin koiran. Sellaisen, joka osaa kepit, joka osaa lukea ohjausta, joka osaa kontaktit varmasti. Treeneissä iski täydellinen välinpitämättömyys koiran koulutuksen suhteen. Että ihan sama, osaako Ella pysähtyä kontakteille, ihan sama, osaako se kepittää itsenäisesti, ihan sama, pysyykö se lähdössä, ihan sama, kuunteeleeko se ohjausta, ihan sama ihan mitä vaan. En vaan jaksa pitää typeristä kriteereistä kiinni, en jaksa vaatia koiralta kunnon suorituksia. Kaikkein vähiten jaksan itseltäni vaatia mitään.

Tänäänhän olisi siis ollut Akun treenit, mutta kun Aku ei paikalle päässyt, oli Ella tuuraamassa. Ekalla kierroksella tehtiin pelkkiä keppejä. Kuja oli alussa sellainen, että kepit selvästi kahdessa jonossa, mutta rakoa ei jonojen väliin jäänyt. Se kuja kuitenkin leveni ja meni mutkallekin toistojen myötä, mutten jaksanut sitä säätää. Ihan sama, ei kiinnosta. Ella ei osaa hakea kujaan kuin suorasta kulmasta. Pari kertaa se lopetti kesken. En tiiä miks, ei kiinnosta. Vihaan sitä p*rkeleen kujaa. Ois se ehkä ihan jees, jos ois omat kepit omalla pihalla, mutta kun ei ole ja niitä pääsee tekemään hyvällä säkällä pari kertaa viikossa, niin siinä menee ikä ja (mielen)terveys.

Toisella kierroksella tehtiin ihan rataa, noi tummat pallerot. Kuva pöllitty taas Heidiltä.


Heti alkuun Ella veti oikein komean lentokeinun, ei ehtinyt keinun pää laskea ollenkaan ennen kuin Ella oli maassa. Sen jälkeen osasi vähän himmata vauhtia. Radan alku sujui ongelmitta, varsinkin väli 4-7 tuntui hirmu kivalta. Ysiä Ella olisi halunnut kiertää takaa, kun en ollenkaan keskittynyt ohjaamiseen. Aan kontaktin osasi tehdä, vaikka jäin hyppyjen 6 ja 11 tietämille. Väli 11-12 olikin sitten hankala. Ella olisi ehkä hakenut puomille vinosta kulmasta, jos vain olisin päästänyt, mutta koska seuraavaksi se olisi varmaan lennellyt sieltä puomilta alas, niin en päästänyt, vaan yritin suoristaa sitä tossa välissä. Sen seurauksena pentunen löytyi muutaman kerran nelosputkesta, ei vissiin menny mun epämääräinen vippaus-poispäinkääntö-mikälieväkerrys ihan nappiin. Saatiin räpellettyä siihen sitten kuitenkin joku melkein onnistunut ohjaus.

Aan kontaktista Ella tuli pariin kertaan läpi. Keinun kontaktille se taisi pysähtyä peräti kerran, enkä muuta edes yrittänyt vaatia. Voisin olla vihainen itselleni tuollaisesta pelleilystä, mutta en edes ole. Ihan sama, ei kiinnosta. Vallan hienosti pääsee ihan kolmosiinkin, vaikkei koira kontakteja tai mitään muutakaan osaa. Hittooko mä sille yritän mitään täydellisiä suorituksia opettaa, kun paljon vähemmälläkin pärjää oikein mainiosti.