Kaleniuksen Elina kävi tänään kouluttamaan oman seuran koikkereita. Ekana pätkänä mölleillä oli 1-14 (sieltä puuttuu kepit välistä, en niitä piirrellyt, kun ei Ellan kanssa tehty), tokana 20-24.
Ekalla pätkällä ensimmäinen hankaluus oli toi pimee putki aan alla, mutta se lähti toimimaan heti tokalla toistolla ja seuraavilla kerroilla Ella hakeutui sinne kauempaakin lähetettynä. Nelosen (joka on kuvassa ehkä vähän väärässä kullmassa) ohjausta viilattiin kauemmin. Aluksi tein sitä valssilla kiepauttaen Ellan sisäkautta. Ongelmana siinä oli, että Ella hyppeli hyppyä takaisinpäin, kun en jättänyt sille tarpeeksi tilaa, enkä muutenkaan osannu oikein ohjata. Kun ohjauksen sain kuntoon, kääntyi Ella varsin näppärästi. Kokeiltiin tuohon myös tuolta ulkokautta (kuvassa siis ylemmän siivekkeen ympäri) kääntämistä, se lähti pelittämään heti aika hyvin ja tuntui helpommalta, sujuvammalta. Videolta kellotettuna sisäkautta pyöritys oli kuitenkin nopeempi. Tuossa välissä ei mitään ihmeempiä ollut, aan kontaktille pysähtyi hyvin, mut oli ihmeen hidas. Renkaalle alkuun saattelin Ellaa aika paljon, kun este on vähän epävarma, mutta onnistui se kauempaa ohjattunakin. Keinulla maltoin ainakin melkein aina pysäyttää. Loppusuoralla Ella ei jostain syystä tahtonut irrota, olin vähän ihmeissäni. Mietin, että tuohon saattaa vaikuttaa, kun nykyään palkkaan lähes aina vetoleikillä, enkä juurikaan lelua heittele. Otettiin pari kertaa niin, että palkka oli lopussa valmiina, siinä ei mitään ongelmaa.
Tokalla pätkällä väännettiin pakkovalssia tohon alkuun, oli aika hankalaa, kun en oikein osaa. Putken jälkeisen hypyn ohjaus ei sekään ollut turhan helppo. Halusin yrittää siinä poispäinkääntöä, koska kuvittelin Ellalla sellaisen toimivan, mutta eipä siitä mitään tullut, kun en saanut Ellaa tulemaan käteen tarpeeksi tiukasti noin ahtaassa paikassa. Tehtiin tuohon sitten sylkkäriä, otin Ellan siis heti putkelta oikeaan käteen ja siitä käänsin hypyn yli. Parin kerran jälkeen toimi ihan pirun hyvin, enpä tiennyt Ellan tommosta osaavan.
Loppuun otettiin keppejä, kuja tais olla samanlainen kuin viimeksi, vaikka kuvittelin sen kapeammaksi virittäväni. Todettiin, että Ella ei kestä ylimääräistä häiriötä keppien loppupuolella, tulee kesken pois, jos rupeen repimään lelua taskusta tai kovasti kiihdytän omaa vauhtiani. Toimi kuitenkin hyvin, kun sai tehdä työnsä rauhassa. Jälkeenpäin mietin, vaikuttaakohan tuohon se, että nykyään tulee palkattua suurimmaks osaks kädestä, ei siis lelua heittämällä. Luultavasti se lelun heittäminen olisi parempi vaihtoehto, mutta kun Ella lelun perään syöksyessään saa silmät ja suun täyteen hiekkaa, niin ei hirveästi huvita lelua heitellä. Lisäksi taas vaihteeksi se lelun palauttaminen on hieman hankalaa, joten vetoleikkipalkalla saa toistoja paljon tiheämmin.
Pitkästä aikaa jäi agitreeneistä oikeasti hyvä fiilis, tosi kauan on ollut semmoista "no tulipahan treenattua, olis kyllä voinut jättää treenaamattakin". Oli vaan hirmu kivaa ja treenikin sopivan tasoinen Ellalle; joitakin hankalampia kohtia, joita viilata, muttei mitään ylivaikeaa kieputusta. Tuli myös pari oivallusta Ellan ohjaamisen suhteen, se on aina kiva kun oppii sen elukkansa ohjaamisesta jotain. Tykkään, kun kouluttaja tarvittaessa vääntää asiat rautalangasta, kykenee antamaan selkeän palautteen ja vaatii kunnon suorituksen. Oon viime aikoina todennut, että mua oikeasti jää kaivelemaan, jos homma jää treeneissä puolitiehen. Eniten ärsyttää sellainen, jos vähän sinne päin tehdyn räpellyksen jälkeen kouluttaja vaan kehuu kamalasti ja sitten jätetään homma siihen. Jää heti paljon parempi fiilis, kun saa tehtyä jutut kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti