Ellan kanssa räpellettiin keppejä oikein urakalla. Kuja aika samanlainen kuin viime kerralla tai ehkä aavistuksen kapeampi. Se on nyt siis sellainen, että on kaksi erillistä keppiriviä, mutta niiden välissä ei juurikaan ole rakoa. Ella meloo edelleen ja edelleen mua jännittää, meneekö homma ihan sekaisin, kun pitäis saada kuja kiinni, sillä edelleenkään en usko sen pystyvän suoria keppejä melomalla tekemään. Oli kyllä niin säätämistä keppien kanssa, että en tiiä, mitä kirjoittaisin. Virhetiheys on nyt jatkuvasti ihan liian suuri, enkä oikein hahmota, mistä virheet johtuu. Tietyt asiat näyttää olevan vaikeita: aloittaminen oikealta lähetettynä, vedättämisen kestäminen, kujan kaventuminen loppua kohti. Esimerkiksi kerran Ella tuli puolivälistä pois, kun kuja kaventu siinä kohdassa hieman. Ongelma poistui, kun kavensin alun loppua vastaavaksi. Aika paljon tulee sellaisia virheitä, joille en kuitenkaan löydä selvää syytä, tekeminen on kokonaisuudessaan epävarmaa, voi onnistua tai olla onnistumatta. Mietin, pitäisikö kujaa leventää, mutta toisaalta Ella teki lopulta onnistuneita toistoja tollakin leveydellä. Ja kaiken lisäksi oon ahne p*ska, enkä millään haluis leventää, kun haluisin ne kepit jo valmiiksi.
Jossain välissä tehtiin radanpätkää ja tuota 1-4 väliä erikseen. 1-4 eivät siis kuuluneet rataan, radalla aloitettiin numerottomalta hypyltä, siitä okserin kanssa samassa linjassa olleen (ei kuvassa) hypyn kautta suora putkelle ja siitä eteenpäin.
Radanpätkällä eniten tekemistä oli välissä 8-13. Putkeenvienti oli itselleni hankala, samoin sen jälkeen tehtävät kuviot. Onnistui parhaiten, kun valssasin kympillä ja pidin tiukasti kädessä lopussa. Kyllä Ella pariin kertaa 11 jälkeen eksyi kutosputkelle ja 13 putken väärään päähään. Tuo 1-4 olikin jännä. Jollain kerralla Ella pinkoi lähdöstä hyppyjen kautta kutosputkeen ja sieltä hypyn kautta puomille. Jepjep. Mut hei, saatiin me toi onnistumaankin, kakkosella toimi ihan pirun hyvin joku hieno saksalainenniistopersjättöjaakotus. Joo tiiän, oon tosi hyvä näissä ohjausten nimissä. Menin siis seisomaan kakkosen siivekkeen eteen, siitä Ella mukaan, takaakierto kakkoselle, siitä vasemmalla kädellä vedin hypyn yli ja selän takana oikeaan käteen. Ehkä parhaita käännöksiä Ellalta ikinä ja pysy lapasessa niin, että pääsin sitten vekkaamaan kolmoselle. Että kyllä sitä ilmeisesti voi hukata selän taakse joissakin tilanteissa.
Aku oli mukana myös, mutta oli vähän kummallinen. Agility ei näyttänyt kiinnostavan ollenkaan ja mediokserille passaili ihan hirveästi. Jäi kesken radan haistelemaan (!?), eikä oikein halunnut tehdä mitään esteitä, lönkötteli vaan vieressä. Tokoa yritettiin, se oli parempaa, mutta jotenkin tosi löysää silti. Vähän mua tuo Akun käytös huolestuttaa, se on nyt parina päivänä painunut sängylle nukkumaan, kun pitäisi lenkille lähteä. Lenkillä se laahustaa mun takana. Toisaalta tänään alkuverryttelylenkillä se oli oikein reippaan oloinen ja viritteli leikkiäkin Hilpan kanssa. Kotona se painii Ellan kanssa useamman kerran päivässä ja temppuja tekee innolla, mutta muuten se vaan nukkuu. En tiiä. Ihan kuin se olisi masentunut. Tai kipeä jostain. Hetkittäin oon ihan valmis kiikuttamaan sen eläinlääkäriin, mutta mitäpä siitä sitten tutkittaisiin? Ei sitä kuitenkaan huvikseen viitsisi kiusattavaksi viedä, varsinkaan kun ei siitä hereillä ollessa saa mitään edes tutkittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti