keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Aina ei voi olla hauskaa

Käytiin päivällä tokoilemassa pesiskentällä, Katja ja Hinku treeniseurana. Ei nyt oikein lähtenyt homma toimimaan, jäi vähän huonot fiilikset. Ella kyllä teki oikein innoissaan, mutta mun oma vireystila oli ihan perseestä. Ei vaan kykene mihinkään järkevään, jos on nukkunut alle viiden tunnin yöunet, käynyt aamulla istumassa typerällä luennolla ja sen jälkeen yrittänyt nukkua (aamu)päiväunet, joiden seurauksena on ihan tokkurassa.

Alkuun paikkamakuuta Hinkun vieressä, vajaa minuutti. Varsin tarkkaavaisen oloinen Ella oli, muttei kuitenkaan levoton. Siis sen perusteella, mitä sitä nyt näin. Noutoa tehtiin pari toistoa käskytettynä. Ensimmäinen meni pelleilyks, nouti kyllä, mutta kimpoili vähän sinne sun tänne. Toinen oli jo asiallisempi. Muahan ei itseäni yhtään haittais tuollainen innokkuus, mutta tuomareita varmaan haittaa, kun tokossa pitäisi olla niin kovin hillitty ja hallittu ja asiallinen. Vireen laskeminen tuohon varmaan auttaisi, mutta en ehkä uskalla ottaa riskiä, että pilaan koko liikkeen.

Kaukoja yritettiin kokonaisena liikkeenä, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, joten tehtiin sitten yksittäisiä vaihtoja. Saatiin varmaan tehtyä kaikki virheet, mitä kyseisessä liikkeessä voi tulla: vääriä vaihtoja, ennakointia, paikaltaan liikkumista, piippamista, jumittamista. Kamalasti ärsytti koko homma, vaikken ole oikeastaan edes olettanut liikkeen olevan valmis. En vain ymmärrä, miten voi olla niin kamalan vaikeaa nousta istumaan ja mennä maahan käskyjen mukaan. Akukin on aina osannu, vaikkei sille oo ikinä ees opetettu.

Loppuun jäävät käskytettyinä. Liikkeestä maahanmenossa jäi ekalla yrityksellä seisomaan, kun en sitten millään kyennyt sanomaan käskyä normaalisti ajatellessani, miten ne kädet pidetään normaalisti. Uudella yrityksellä onnistui. Seisominen käskytettynä kans, se toimi heti kerrasta.

Ei kommentteja: