Ensimmäiset ongelmat tuli tossa kolmoselle menossa, Ella ampui epäröimättä kutoselle. Tuomas halusi siihen sellaisen ohjauksen, että Ellan ollessa kakkosella käännän rintamasuunnan ykköselle, otan Ellan vasempaan käteen, vaihdan selän takana oikeaan ja ohjaan sieltä selän takaa putkeen. Ihan ei tuo pelkästään riittänyt, onnistui lopulta niin, etten juossut ykkösen ja kakkosen välissä ollenkaan (otin pari kävelyaskelta), olin rintamasuunta ykköselle päin tosi ajoissa ja peruuttelin sitten ohjatessani. Ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Mielestäni Ellan pitäisi saada tietää jo ennen kakkosta suunta, mihin seuraavaksi ollaan menossa, nyt se ei sitä tiennyt.
Seuraava ongelma oli vitoselta kutoselle kääntyminen, vitosella piti tehdä jaakotus. Tuotapa hinkattiin sitten kerta jos toinen, sillä Ellahan ei mitään käänny, Ella menee putkeen. Ella menee putkeen, vaikka Tuomas seisoisi putkensuun edessä. Onnistui toi lopulta pari kertaa, kun peruuttelin jo ennen vitosta, käskytin kovaa, putkensuuta käännettiin pois ja Ellaa estettiin menemästä putkeen. Tai no, voikohan tuollaista sanoa onnistumiseksi?
Toi kolmen esteen suora me osattiin! Mutta sittenpä taas 8-11 oli ongelma. Tai oikeastaan se onnistui ihan hyvin, mutta en ois halunnu ohjata sitä niin kuin piti. Koiran kanssa piti lähteä kontaktilta yhtäaikaa, ohjata ysille, ohjata jollain sylkkärintapaisella kympille ja samalla kääntää rintamasuunta kentän keskustaa päin ja sitten selän takana vaihtaa toiseen käteen ja ottaa yhdestätoista yli. Siis vähän niinku jaakotus. Tai jotain. Tehtiin me sitä silläkin, mutta olin ilmeisesti koko ajan vähän myöhässä tossa kuviossa. Keskusteltiin tuon kohdan ohjauksesta enemmänkin, mutten oikeastaan vieläkään ymmärrä, miksi se koira väkisin halutaan selän taakse tossa. Kokeilin myös tapaa, jolla alunperin ajattelin ohjata eli otin pienen etumatkan Ellan ollessa kontaktilla, valssasin ysillä ja siitä sitten vaan ihan palikkaohjauksella pyöritin kympille ja yhdelletoista. En tiedä, oliko sekään paras mahdollinen ohjausvaihtoehto, mutta jos hyppyjen takana olisi ollut muita esteitä, niin mielestäni on huomattavasti riskittömämpää pitää Ella kädessä kiinni kuin päästää se selän taakse huitelemaan. Lisäksi tuollainen on melkein ainoa paikka, missä Ella tällä hetkellä kääntyy hyvin ja nytkin se kympillä teki oikein näppärän käännöksen.
Saatiin ongelmia aikaiseksi myös välillä 14-15, Ella halusi mennä putkesta putkeen. Tarpeeksi mölyämällä sain sen muutaman toiston jälkeen hyppyä kiertämään putkeen änkeämisen sijasta. 17:ltä puomille Ella haki hirmu hyvin, ei tarvinnut saatella. Valssia sinne puomin alkuun piti myös kokeilla, mutta ei onnistunut, enkä halunnut hinkata, kun en kokenut tarvetta mennä puomin toiselle puolelle. Koska tahdoin olla puomin oikealla puolella, alastulolla kokeiltiin valssia ja persjättöä. Molemmilla sain Ellan ihan oikein seuraavalle esteelle, mutta käännös sitten venyi hurjasti. Ei lopulta tuotakaan sen kummemmin hinkattu, kun Ellalla ei ole kontakti kuitenkaan vielä niin varma, että haluaisin kamalasti tehdä toistoja nopealla kontaktilta vapautuksella. Nyt se jo parin heti pysähdyksestä vapautuksen jälkeen tuli törkeästi läpi. Aika hieno juoksukontakti se kyllä oli, mutta ikävänä ihmisenä nappasin ipanaa niskasta kiinni ja kiikutin sylissäni puomin alkuun, otettiin uusiksi. Tuon jälkeen saatiin monta hienoa toistoa, Ella hei saattoi ehkä tajuta tehneensä väärin! Ehkä. Aan kontaktia Ella teki hyvin, paitsi kun kerran valui pysähdyksen jälkeen alas. Lähdössä pysy hirmu hienosti, istua nökötti kiltisti paikallaan, kun sen sinne jätti.
Mua alkoi ensimmäistä kertaa oikeasti harmittaa, kun en saa tuota Ellaa ohjattua. Ensimmäistä kertaa kadehdin paremmin ohjattavissa olevia koiria, olkoonkin ne sitten hitaampia ja enemmän kädessä kiinni. Tykkään ihan hirvittävästi Ellan tavasta tehdä rataa, sen nopeudesta, röyhkeydestä, irtoavuudesta, kaikesta. Sen kanssa on ihan hirmuisen hauska treenata. En kuitenkaan voi kieltää, etteikö vähitellen alkaisi ärsyttää, kun ohjaaminen ei onnistu. Ellakin kuitenkin varmasti olisi ohjattavissa, jos vain löytäisi oikean tavan. Tällä hetkellä tiedän vain, mitä en halua tehdä. En halua peruutella älyttömiä matkoja, en halua olla rintamasuunta koiraan päin pitkiä aikoja, en halua hukata koiraa selän taakse. Ehkä mun pitäisi luopua haluttomuuksistani, mutta tän päiväisen perusteella sekään ei ehkä meidän ongelmia poista. Jossain vaiheessa ajattelin lopettaa tän hyödyttömän valittamisen blogissa, mutta ei nähtävästi onnistu. Onneksi kenenkään ei ole pakko näitä juttuja lukea.
Lopuksi aiheeseen liittymätön positiivisuuspläjäys: Mulla on kummallinen mielenrauha tokon suhteen (paikkamakuuta lukuun ottamatta). Vaikka viimeksi treenatessa ei oikein mikään sujunut, niin ei jäänyt mitään ahdistus-v*tutus-ärsytystä. Vähän kaikki kusee, mutta ei se haittaa, kun Ellan kanssa treenaaminen on kivaa. Ei ole sellaista pakonomaista tarvetta treenata, vaan on kiva treenata. Aika hauska fiilis, tää vois mun puolesta jatkua pitempäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti